KADONNEET LAPSET – TUTKIMUS LASTENSUOJELUN TILASTA JA VETOOMUS LASTENSUOJELUN NYKYTILASELVITYKSEN TEETTÄMISESTÄ

Suomessa kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna vuonna 2018 kaikkiaan 18 544 lasta, joista 10 861 on huostaanotettuja. Kiireellisiä sijoituksia tehtiin joka toinen tunti. Ne koskivat 4 390 lasta.

Lastensuojeluilmoitusten määrä on noin kaksinkertaistunut vuosikymmenessä: niitä tehtiin peräti 145 880 vuonna 2018 (noin 400 kpl/pv). Ne koskivat 78 875 lasta. Avohuollon asiakkaina on 54 883 lasta.(1)

Valtiovarainministeriön tutkimuksessa, kuten aikaisemmissakin tutkimuksissa, on kiinnitetty huomiota lastensuojelun tietopohjan niukkuuteen. Tutkimustieto on hajanaista ja olennaiset aineistot puuttuvat. Tutkimuksen tekijät pohtivat kuinka moni lapsi joutuisi huostaan ennen aikuistumistaan. He arvioivat, että viitisen prosenttia lapsista joutuisi elämänsä varrella tilanteeseen, jossa heidän kehityksensä on vakavasti uhattuna. Tämä määrä on laskettu vuoden 2011 kiireellisten sijoitusten ja huostaanottojen perusteella. Tuona vuonna luku- määrä oli 3205 lasta. (2) Tällä tavoin laskettuna tulevaisuudessa noin joka 20. lapsi tulee jossain elämänsä vaiheessa sijoitetuksi.

Sijoitetut lapset ovat yhteiskunnan vastuulla. Minkäänlainen puuttuminen perhe-elämään ei ole oikeutettua, ellei lapsen elämäntilanne todistetusti muutu sijaishuollossa paremmaksi kuin lähtötilanne.

Lastensuojelun ja huostaanottojen syistä ei ole valtakunnallista tietoa. Lastensuojelun syiden tilastoimattomuus on huomattava puute tutkimuksen, käytännön lastensuojelutyön, toteutettavan lapsipolitiikan ja vaikuttamistyön kannalta. Kukaan ei tiedä huostaanotettujen lasten terveydentilasta tai lasten arjesta juuri mitään. Tiedossa ei ole edes lastensuojelulaitosten tarkka määrä, koko tai henkilökunnan koulutustausta. (3)

Valtion tavoitteena ollut huostaanottojen ja lastensuojelukustannusten vähentäminen onnistui 2000-luvun alkuun saakka. Lastensuojelun asiakasmäärät ja huostaanotot ovat kuitenkin lisääntyneet huolimatta sadoista kehittämishankkeista. Lastensuojelun kustannukset ovat nousseet juuri siellä, missä ei ole ollut tarkoitus.(4)

Lastensuojelututkimus on ollut maassamme enimmäkseen laadullista sosiaalityön tutkimusta. Kodin ulkopuolelle sijoittamista koskevissa tutkimuksissa lähtökohtana on ollut yleensä sosiaalityöntekijöiden tuottama informaatio eli työntekijöiden haastattelut, arviot ja heidän laatimansa lastensuojeluasiakirjat. (5) Lastensuojelua kehittämässä ovat olleet myös lastensuojelujärjestöt ja lastensuojelupalvelujen tuottajat.

Lastensuojelun asiantuntijuus on ymmärretty tähän mennessä perheen ulkopuolisten toimijoiden asiaksi – ei vanhempien, lasten eikä perheyhteisön asiantuntijuutena. Sosiaalihuollon asiakkaan asemaa ja oikeuksia säätelevä laki on kuitenkin ollut voimassa jo lähes 20 vuotta ja velvoittaa huomioimaan nimenomaan asiakkaan toivomukset ja mielipiteen. Syystä tai toisesta sosiaalipalvelujen käyttäjän ja lastensuojelun asiakkaan toiveita ei ole kysytty eikä asiakastyytyväisyyskyselyjä tehty.

Tämän tutkimuksen tekeminen lähti liikkeelle kansalaisten aktiivisuudesta. Työryhmän jäseninä ovat:

14 eri alojen asiantuntijaa

Työryhmän työtä ovat auttaneet useat sosiaalialan koulutuksen saaneet henkilöt, joiden työ noudattaa lakia ja sosiaalialan ammattieettisiä periaatteita. Nämä henkilöt eivät ole kuitenkaan uskaltaneet tulla työryhmän jäseniksi omilla nimillään. Esitämme lämpimät kiitokset heille panoksestaan tämän tutkimuksen tekemisessä.

Tutkimustyön edetessä on käynyt näkyväksi, että lasten suojelemiseksi kehitettyyn ja yhteiskunnan varoin ylläpidettävään järjestelmään on kadonnut tuhansia lapsia, joista viranomaiset eivät tiedä mitään ja joiden yhteys läheisiin on katkaistu. Kesällä ja syksyllä 2019 työn edetessä media on tuonut toistuvasti julki räikeitä väärinkäytöksiä sijaishuollossa olevia lapsia kohtaan. Loikalan kartano nousi uudelleen uutisiin osoittaen omavalvonnan tehottomaksi keinoksi valvoa sijaishuoltoa.

Työryhmän nimeksi tuli Kadonneet lapset, mikä kuvastaa hyvin sijaishuollossa olevien lasten tilannetta. Kadonneilla lapsilla tarkoitetaan valtion vastuulla olevia, sijaishuoltoon siirrettyjä lapsia, joilla ei ole lastensuojelun toimien takia enää yhteyttä vanhempiinsa, isovanhempiinsa eikä muihin sukulaisiin, tai yhteys on ankarasti rajattua ja kontrolloitua. Kadonneiden lasten joukko ei ole koskaan ylittänyt mediakynnystä, vaikka kyse on vakavista ihmis- ja perus- oikeusloukkauksista. Lapsen perheyhteyden, kielen ja kulttuurin hävittäminen on kaltoinkohtelua. Huostaanotto on väliaikainen toimi ja kaikkien toimien tulee tähdätä lapsen kotiinpaluuseen.

Tässä tutkimuksessa pyritään tuomaan esille niitä asioita, jotka ovat oleellisen tärkeitä lapsiperheiden palveluja kehitettäessä ja arvioitaessa sijaishuollossa elävien lasten asioita. 2000-luvulla rakennettu mammuttimainen lastensuojelujärjestelmä ei ole edistänyt perheiden hyvinvointia. Lastensuojelun sijaishuolto näyttäytyy tuottoisana yritystoimintana, mitä se ei saa olla. Lastensuojelun tulee olla lasten suojelua.

Suomen nykyinen maailmanlaajuisesti poikkeuksellinen vauvakato asettuu tilastokeskuksen graafisessa piirroksessa ajallisesti varhaisen puuttumisen ja sille perustuvan lastensuojelulain voimaantulon jälkeiseen aikaan. Eduskunnan toimenpiteillä ja sosiaali- ja terveysministeriön hankkeilla on havaittavissa selkeä ajallinen yhteys. Pelko lapsen menettämisestä luo luonnollisesti turvattomuuden ja epävarmuuden tunnetta, mikä heijastuu perheiden valintoihin.

Tutkimus osoittaa välittömän ja kiireellisen tarpeen sijaishuollossa olevien lasten tilanteen selvittämiseksi. Lasten palauttamiset kotiinsa ja läheisilleen tulee saattaa viipymättä vireille.

SISÄLLYS

TUTKIMUS

1. Katsaus lapsiperheiden tilanteeseen 2000 -luvulla

• Huoliseulonta koskee kaikkia lapsiperheitä
• Huolimalli yhteiskunnallisena kokeena

2. Lasten ja vanhempien oikeusturva on vakavasti uhattuna

• Perheiden arvioiminen fiilispohjalla
• Lasten ja huoltajien perus- ja ihmisoikeuksia ei ole riittävästi huomioitu
• Lastensuojelussa ei noudateta lievimmän riittävän puuttumisen periaatetta
• Sijaishuollon valvonta on riittämätöntä
• Kiireelliseen sijoitukseen liittyvät ongelmat
• Lastensuojelun dokumentaatio-ongelmat
• Lapsen ja läheisten yhteydenpitoon liittyvät ongelmat
• Hallinto-oikeuskäsittelyn ongelmat
• Hyvityskorvaukset järjestämättä
• 3. Huostaanottojen syyt eivät ole tiedossa 11

4. Lastensuojelun avohuollon tuntemattomat markkinat

5. Lapsen sijaishuolto

• Sijaishuollon kustannukset jo miljardiluokkaa
• Sijoitus ei estä lasta syrjäytymästä
• Lapsia katoaa sijaishuollon mustaan aukkoon
• Vain ani harva selviää
• Kukaan ei tiedä lasten kaltoinkohtelun laajuutta sijaishuollossa
• Teveydenhuollon palvelut eivät toteudu
• Lapsia vieraannutetaan omista juuristaan
• Kun kukaan ei valvo
• Perheen jälleenyhdistäminen on harvinaista

6. Perheitä ei tueta siten kuin laki edellyttää

7. Epäkohtien poistamiseksi tarvitaan asiallista keskustelua

8. Lastensuojelun kriisi rasittaa myös muita hallinnonaloja

VETOOMUS

• Fiilispohjaiset huoliarviot
• Terveydenhuoltoa tarvitsevat
• Peruskoulun pudottamat lapset
• Köyhien ja yksinhuoltajien lapset
• Vauva- ja leikki-ikäiset lapset ja nuorten äitien lapset
• Kadonneet lapset
• Läheiskartoitus
• Lasten kohtelu
• Haastattelututkimus
• Lähteet

TUTKIMUS

1.Katsaus lapsiperheiden tilanteeseen 2000 -luvulla

Huoliseulonta koskee kaikkia lapsiperheitä

Lastensuojelun asiakasmäärät ja sijoitukset kodin ulkopuolelle alkoivat lisääntyä sen jälkeen, kun sosiaali- ja terveysministeriön koordinoima Varhaisen puuttumisen valtakunnallinen hanke eli Varpu käynnistyi vuonna 2001. Valtion tavoitteet sijoitusten vähentämiseksi onnistuivat tätä ennen. (6)

Huoli puheeksi koulutukset, huolen käsikirjat ja ohjeistukset levisivät eri hallinnonaloille. Varhaisen puuttumisen mallista ja huolen vyöhykkeistöstä tuli myös lastensuojelun työkaluja. (7) Viranomaisohjeissa käytetään sanaa seulonta, mikä kuvaa toiminnan laatua ja laajuutta.

Opettaja -lehdessä opettajia ohjattiin arvioimaan lapsia ja jakamaan oppilaat huolen vyöhykkeille. (8) Raha-automaattiyhdistys rahoitti Espoon Matinkylässä projektia, joka ohjasi opettajia kartoittamaan oppilaita lomakkeille merkitsemällä mm. ”oirehtivien” lasten määrän, nimet ja luokan kokonaisoppilasmäärän. Opettajia opastettiin hankkimaan tietoa lapsilta näiden kotioloista antamalla tehtäväksi kirjoittaa perhe-elämäänsä liittyviä kirjoituksia. (9)

Korkeakoulutettujen sosiaalialan työntekijöiden ammattilehdessä kehotettiin tarkkailemaan vauvan ilmeitä ja arvioimaan sen perusteella vanhemmuuutta ja vauvan saamaa huolenpitoa. (10)

Hoitotyön Tutkimussäätiön laatimien suositusten mukaan lapsia ja vanhempia ja erityisesti väkivaltaa seulotaan tietyin kriteerein (mm. raskauteen tai synnytykseen liittyvä komplikaatio, lapsen heikko kielellinen kehitys, lapsen ärsyttävyys, vakava sairaus, alhainen koulutus, nuoruus, yksinhuoltajuus, lapsena koettu kaltoinkohtelu,emotionaalinen kypsymättömyys, lapseen kohdistuvat epärealistiset odotukset, monilapsisuus, pienet tulot, huono sosiaalinen tilanne, työttömyys jne.). (11)

Huolimallin käyttöönoton myötä yhä useampi lapsi luokitellaan poikkeavaksi; kyse ei ole siitä, että lapset olisivat jotenkin muuttuneet. Vuosina 2000-2010 erityisopetuksen oppilaiden määrä kasvoi noin 60 prosenttia.(12) Yhtenä ohjaavana syynä oli korotettu valtionapu, jota valtio maksoi kunnille jokaisesta tehdystä erityisluokkasiirrosta. Sama mekanismi näkyi aiemmin myös huostaanottojen kasvun taustalla, sillä jokainen huostaanotto nosti kunnan saamaa valtionosuutta.

Stakes huolikartoitti vuosina 2001–2002 noin 30 000 suomalaislasta. (13)

Huolen käsikirjat korostavat, että huoli lapsesta tulisi ilmaista ”oireilun” kautta, mikä korostaa lasten yksilöllisyyden sijaan diagnooseja ja psykiatrian tarvetta. Lasten- ja nuorisopsykiatrian avohoitokäynnit ovatkin lisääntyneet räjähdys- mäisesti. Mielenterveyden avohoitokäyntejä oli vuonna 1997 lastenpsykiatriassa 76 326 ja vuonna 2014 niitä oli 194 570. Vastaavat luvut nuori- sopsykiatriassa ovat 66 655 (1997) ja 287 512 (2014). (14)

Lakiin kirjattu lastensuojeluilmoitusten tekemisen velvoite toimii tehokkaasti seuloen lapsia huolen perusteella lastensuojelun asiakkuuteen. Ilmoituksia on kannustettu tekemään matalalla kynnyksellä ja ilmoittajan omaan tunteeseen luottaen. Perättömistä ilmoituksista ei kuitenkaan seuraa sanktiota eikä niiden todenperäisyyttä tarkisteta.

Havaintojemme mukaan lastensuojeluilmoitus ei useinkaan johda avun- saantiin, mutta sen sijaan leimaa kielteisesti sekä lapsen että perheen ja saattaa johtaa kiireelliseen sijoitukseen ja huostaanottoon. Vauvojen ja pienten lasten kohdalla näyttäytyy synnytyksen jälkeinen masennus lasten- suojelutoimissa. THL:n tietojen mukaan synnytyksen jälkeinen masennus tunnistetaan ainoastaan 20–40 prosenttisesti ja hoidetaan asianmukaisesti. Näin ei edes terveydenhuollosta tehty lastensuojeluilmoitus johda aina asianmukaiseen tukeen ja apuun, vaan täysin kykenevältä ja vain ohimene- västi toimintakykynsä heikoksi tuntevalta äidiltä saatetaan ottaa vauva sijais- huoltoon perustellen interventiota sillä, että äiti ei kykene antamaan turvallista kiintymyssuhdetta vauvalleen.

Huostaanottohakemuksessa saatetaan jopa perustella huostaanoton tarvetta lastensuojeluilmoitusten lukumäärällä selvittämättä ilmoitusten sisältöä ja sitä, vastaavatko ne todellisuutta. Tilastojen niukkuuden takia kukaan ei tiedä, mitä lastensuojeluilmoituksille tapahtuu ja mitä avohuollossa tapahtuu. (15)

Huolimalli yhteiskunnallisena kokeena

Lastensuojelulain kokonaisuudistus ja 1.1.2008 voimaan tullut uusi lasten- suojelulaki perustuvat varhaiselle puuttumiselle. Lastensuojeluasioihin erikois- tuneet lakimiehet esittivät sosiaali- ja terveysministeriölle kesällä 2006 antamassaan lausunnossa lakiuudistuksen yhteydessä mm.: ”Sen sijaan, että lakiesityksessä olisi paneuduttu oikeusturvaongelmien poistamiseen ja perheiden oikeusturvan parantamiseen, ollaan luomassa valvonta- ja pakkokeino- palveluita sisältävä laki. Lastensuojelulaista on tulossa lastensuojelun asiakashankintalaki, jonka myötä huostaanottojen määrät tulevat kasvamaan. (16)

Professori Jari-Pekka Roos vaati huolivyöhykemenetelmän vaikutusten arviointia heti. (17) Hän oli havainnut opetustyössään, että opiskelijat olivat ilahtuneet huolityökalusta: He voivat itse luoda todellisuutta, heidän ei tarvitse yrittää selvittää sitä.(18)

Vuonna 2008 vyöhykkeistön kehittäjät havahtuivat itse työkalunsa väärinkäyttöön. He olivat havainneet, että työväline oli levinnyt neljässä vuodessa kuin ”kulo kuivassa heinikossa sekä tarkoitettuun että varsinkin tarkoittamattomaan käyttöön”. Erityisiä ongelmia oli havaittu peruskouluissa. (19)

Tutkijoiden hätähuuto julkaistiin 24.11.2008: Älkää leimatko lapsia huolen vyöhykkeistöllä!

Myöhemmin huolimallin kehittäneet tutkijat keskustelivat huolivyöhykkeistöstä yhteiskunnallisena kokeena. Väline oli heidän mukaansa ryöstäytynyt lasten luokittelemisen välineeksivarsinkin kouluissa. Tutkijoiden mukaan oli kyse ainutlaatuisesta yhteiskunnallisesta kokeesta. (20)

2. Lasten ja vanhempien oikeusturva on vakavasti uhattuna

Perheiden arvioiminen fiilispohjalla

Huolimallin kehittäjät ovat itse todenneet: Huolikartoitukset ovat ”fiilispohjaisia”, sananmukaisesti ”mutua”. (21)

Sosiaalityöntekijöiden, perhetyöntekijöiden ja erilaisten palveluntuottajien epätieteelliset menetelmät ovat vakava oikeusturvaongelma, koska lapsia ja perheitä arvioidaan eri yhteyksissä fiilisten mukaan. Huolimallin pohjalta tehtyjä arviolausuntoja käytetään perusteena lasten kiireellisissä sijoituksissa, huostaanotoissa ja rajoitettaessa ja estettäessä sijoitetun lapsen ja läheisten yhteydenpitoa.

Perustuslain mukaan kaiken julkisen vallan käytön on perustuttava lakiin ja lakia on julkisen vallan käytössä noudatettava tarkoin. Virkamiesten päätöksenteon tulee perustua tosiseikoille eikä fiilistelylle.

Lasten ja huoltajien perus- ja ihmisoikeuksia ei ole riittävästi huomioitu

Lastensuojelulain uudistaminen ja lakiin myöhemmin tehdyt muutokset eivät ole onnistuneet vähentämään huostaanottoja, vaan päin vastoin sijoitukset ovat lisääntyneet. Korjaavat toimenpiteet eivät ole keskittyneet poistamaan perheiden oikeusturvaongelmia, vaan lainsäädäntö on lisännyt sosiaalityöntekijän oikeuksia ja valtaa.

Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio kiinnitti lastensuojelulain uudistamisen yhteydessä huomiota siihen, että uudistamistyöryhmän mietinnöstä puuttui huostaanoton perus- ja ihmisoikeuksia koskeva nykytilan arvio ja selostus siitä, miten ehdotettujen säännösten ajateltiin ehkäisevän Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toteamien epäkohtien syntymistä tulevaisuudessa. Hän kiinnitti huomiota siihen, että lastensuojelulain yleiset säännökset on kirjoitettu lapsen näkökulmasta. Lapsen ja huoltajan välinen perhe-elämä nauttii kuitenkin perus- ja ihmisoikeussuojaa. Tämä suoja merkitsee myös suojaa huoltajan oikeuksille. Hän ehdotti pohdittavaksi, että lapsen ja vanhemman välisen suhteen suoja ja huoltajan oikeudet tulisi ottaa paremmin huomioon. (22)

Lastensuojelussa ei noudateta lievimmän riittävän puuttumisen periaatetta.

Lastensuojelutyössä ei tunnisteta useinkaan sitä, että työssä liikutaan perus- ja ihmisoikeusherkällä alueella. Lastensuojelulain mukaan tulisi aina tehdä eri toimenpidevaihtoehtojen vertailu eli on pohdittava keinoja, joiden avulla lapsi voisi jatkaa asumista vanhempiensa tai läheistensä luona. Tämä vertailu jää usein tekemättä.

Lastensuojelun on noudatettava lievimmän riittävän puuttumisen periaatetta. Lapsen elämään puuttumisen tulee tapahtua välttämättömistä ja lakiin perustuvista syistä, silloin kun muutoin ei lapsen tilannetta voida turvata. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että lastensuojelun työntekijöiden on valittava käytettävissä olevista toimenpiteistä se tai ne, jolla tai joilla vähiten puututaan perheen ja lapsen itsemääräämisoikeuteen. Toimenpiteistä on valittava se tai ne, joka tai jotka parhaiten vastaa tai vastaavat lapsen ja perheen yksilöllisen tuen tarpeeseen. Valittavaan toimenpiteeseen eivät saa vaikuttaa viranomaisten taloudelliset resurssit eikä viranomaiselle koituva hankaluuden määrä.

Sijaishuollon valvonta on riittämätöntä

Sijaishuollon valvonta on riittämätöntä ja perheiden tukipalvelut ovat riittämättömiä. Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on nimennyt lastensuojelun ja lapsiasioiden käsittelyn yhdeksi keskeisistä perus- ja ihmisoikeusongelmista. (23) Jääskeläinen on kiinnittänyt huomiota siihen, että hallintolainkäyttöasioissa puuttuvat oikeussuojakeinot oikeudenkäynnin kohtuutonta kestoa vastaan, ja että hallinnossa viranomaisen passiivisuuteen tulisi voida puuttua tehokkaalla tavalla. Hänen mukaansa perus- ja ihmisoikeusloukkausten hyvittämistä koskevaa lainsäädäntöä olisi välttämättä kehitettävä. Tehokkaat oikeussuojakeinot tulisi olla käytettävissä kaikissa perus- ja ihmisoikeuksien loukkaamisen tilanteissa.(24)

Kiireelliseen sijoitukseen liittyvät ongelmat

Kiireellisiä sijoituksia tehdään keskimäärin joka toinen tunti (4390 lasta vuonna 2018). Tehokkaiden oikeussuojakeinojen puuttuessa kiireellistä sijoitusta käytetään tällä hetkellä myös muussa tarkoituksessa kuin lapsen pelastamiselta välittömästä vaarasta. Kiireellisen sijoituksen voi laukaista myös perätön, kiusantekomielessä tehty lastensuojeluilmoitus.

Kiireellisestä sijoituksesta on tullut sosiaalityöntekijän työväline, jolla perhe pakotetaan lastensuojelun asiakkuuteen ja ottamaan vastaan sosiaalityöntekijän yksipuolisesti määrittämiä avohuollon tukitoimia. Näin lain mukaan vapaaehtoisista tukitoimista saattaa muodostua rasite ja pakko perheelle, jos perheen tarpeet ovat täysin muualla (esimerkiksi koulun tukitoimissa, terveydenhuollon palveluissa tms.).

Tilastojen mukaan 7683 lasta elää avohuollon sijoituksessa, jonka tulisi olla vapaaehtoinen tukitoimi. Käytännössä näissä sijoituksissa on usein kyse pakkotoimesta, johon perhe suostuu huostaanoton uhan alla. Tilastoissa ja tutkimuksissa ei tätä sijaishuollossa elävien lasten joukkoa ole tarkemmin selvitetty.

Tutkimuksessa on havaittu, että auttamisjärjestelmä kääntyy usein avuntarvitsijoita vastaan kärjistäen työntekijöiden ja asiakkaiden suhteita. (25) Kun ”auttaminen” keskittyy kontrolloimaan ja arvostelemaan, perheen toimintakyky usein heikkenee, ei parane.

Kiireellisen sijoituksen päätöksestä on mahdollista valittaa hallinto-oikeudelle, mutta valittaminen ei turvaa lapsen eikä vanhemman asemaa. Lapsen kiireellinen sijoitus kestää 30 päivää. Päätöstä voidaan jatkaa enintään 30 päivällä. Mikäli viranomainen tekee tuona aikana hakemuksen huostaanotosta hallinto-oikeudelle, kiireellinen sijoitus voi jatkua ilman eri päätöstä yli 30 päivää. Hallinto-oikeuden käsittelyajoista riippuen kiireellinen sijoitus voi siis jatkua hyvin pitkään ilman, että tuomioistuin arvioi tilannetta eli käytännössä siihen saakka kunnes huostaanottoasia ratkaistaan.

Lasten tilanne on heikko verrattuna aikuiseen. Pakkokeinolain mukaan täysiikäisen kansalaisen vapauteen voidaan kajota vain tarkoin kriteerein. Vangitsemisvaatimus on otettava tuomioistuimessa käsiteltäväksi viipymättä ja asiat käsitellään muutamissa päivissä.

Lastensuojelun dokumentaatio-ongelmat

Lastensuojelun dokumentaatio vaarantaa lapsen edun toteutumisen. Tosiseikkojen tarkan dokumentoinnin sijaan kirjataan käsityksiä, huolia, mielipiteitä ja luodaan mielikuvia. Kiireellisten sijoitusten kohdalla dokumentaation ongelmat kärjistyvät, kun päätöksiin ei kirjata tosiseikkoja vaan mielipiteitä, käsityksiä ja huolia ja lapsi niiden perusteella viedään sijoitukseen.

Lastensuojelun asiakkaalle on tuttu käsite ”paperiperhe”, jonka sosiaalityöntekijä (usein perheelle tuntematon) on luonut asiakirjoihinsa. Lastensuojelun dokumenteissa tämä paperiperhe alkaa elää omaa elämäänsä yleensä täysin irrallaan lastensuojelun asiakkaan arjesta.

Lastensuojelun dokumentaation korjaaminen jälkikäteen on hyvin vaikeaa. Virhedokumentaatiot jäävät rasittamaan kansalaisen elämää. Lastensuojelun asiakaskirjausjärjestelmä mahdollistaa kirjausten tekemisen jälkikäteen ja asioiden käsittelyn luonnosvaiheen dokumenteilla, jolloin dokumentaatiota on mahdollista myös poistaa järjestelmästä. Käsityksiin, huoliin ja mielipiteisiin perustuvat, ei faktatietoa sisältävät kirjaukset, seuraavat lasta hänen koko elämänsä ajan ja vaikuttavat perheen ja lapsen asioihin hyvinkin laajasti. Hallinto-oikeuden päätöksenteko perustuu pääosin lastensuojelun dokumen- taatioon, jolloin virhekirjausten merkitys korostuu.

Lapsen ja läheisten yhteydenpitoon liittyvät ongelmat

Vaikka lain mukaan lapsen ja vanhemman sekä hänen läheistensä yhteyden- pitoa tulee tukea sijaishuollon aikana, sosiaalityöntekijät rajoittavat yhteyden- pitoa yleensä automaattisesti. Hallinto-oikeuksien yhteydenpidon rajoitusta koskevien valitusten käsittelyaika on pitkä, joten tosiasialliset mahdollisuudet vaikuttaa yhteydenpitoon ovat varsin heikot. Usein käsittelykin rajoittuu ainoastaan päätösten muodolliseen arviointiin, eivätkä toimenpiteen merkitys ja seuraukset lapsen kannalta tule esiin.

Mikäli viranomainen rajoittaa huostaanoton jälkeen lapsen ja vanhemman yhteydenpitoa lyhytaikaisella (esimerkiksi kuukauden pituisella) rajoittamispäätöksellä, ei hallinto-oikeus ehdi käsitellä valitusta ennen kuin rajoituksen voimassaoloaika on jo päättynyt. Enenevästi rajoituspäätöksiä tehdään jopa vuoden mittaisina, jolloin rajoitusten jatkumolla saatetaan lapsi vieraannuttaa suvustaan 18 vuoteen asti. Nämä sijoitetut lapset katoavat vanhemmiltaan ja suvultaan sijaishuoltoon.

Hallinto-oikeuskäsittelyn ongelmat

Lastensuojelu on kriisissä. Valvovat tahot ovat edellä kerrotulla tavalla havainneet vakavia epäkohtia lastensuojeluperheiden asioiden käsittelyssä. Tästä huolimatta hallinto-oikeudet pitävät lastensuojelun sosiaalityötä niin laadukkaana, että vain muutama prosentti huostaanotoista jää vahvistamatta.(25a) Hallinto-oikeuden käsittelyssä sosiaalityöntekijöiden huolilausuntoja ja väitteitä pidetään lähtökohtaisesti totena, eikä näytön arvioinnissa huomioida edes perheen esittämiä asiantuntijalausuntoja.

Salaiset oikeudenkäynnit mahdollistavat oikeudenkäynnin ongelmat. Toisin kuin yleisissä tuomioistumissa, näyttöä ei arvioida ottaen huomion huostaanottoa vastaan puhuvat seikat ja sen puolesta puhuvat seikat, vaanpäätökseen kirjautuvat lastensuojelun käsitykset asioista. Eri toimenpidevaihtoehtojen vertailu lapsen edun kannalta puuttuu päätöksistä lähes kokonaan. (26)

Erään tutkimuksen mukaan heikoimmillaan hallinto-oikeuden päätöksiin poimitaan sellaisenaan ote lastensuojelun kirjauksista. ”Yksikään tutkimuksen kohteena oleva päätös ei sisältänyt viittauksia KHO:n tai EIT:n ratkaisuihin, lakien esitöihin tai oikeuskirjallisuuteen.” (27)

Hallinto-oikeuden asiantuntijajäsenjärjestelmä tulisi pikaisesti selvittää. Asiantuntijoilla on sosiaalialan tausta ja he käyttävät tuomarivaltaa. Tutkimuksen mukaan lastensuojelun taustalla vaikuttavista lastensuojelun arvoja, normeja ja käytäntöjä muovaavista ideologioista ja politiikasta ei ole riittävästi tutkimustietoa. (28)

Lapset eivät saa suojaa kaltoinkohtelulta edes hallinto-oikeuden avulla. Erään hallinto-oikeusratkaisuja arvioineen tutkimuksen mukaan hallinto-oikeuden asiakirjoissa oli mainintoja myös nuorten kohtelusta sijaishuollossa, mm. punnerrusten ja kyykkyhyppelyjen käytöstä rangaistuksena nuorille laitoksessa. Nämä väitteet esiintyivät nuorten omissa kertomuksissa, eikä niihin otettu oikeuden puolesta kantaa. (29)

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on langettavissa tuomioissaan arvioinut suomalaista lastensuojelutyötä ja hallintotuomioistuinten ratkaisuja ja havainnut, että sosiaaliviranomainen ja hallintotuomioistuimet ovat päättäneet olla pitämättä perheen jälleenyhdistämistä vakavana vaihtoehtona (mm. K.A.- tapaus 14.1.2003; R-tapaus 30.5.2006). Langettavista tuomioista huolimatta Suomessa huostaanotot tehdään lähes aina koko lapsuuden mittaisiksi.

Oikeusturva-asiain neuvottelukunta suositti jo vuonna 2005 lastensuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä, että lastensuojeluasiat tulisi siirtää käräjäoikeuden toimivaltaan. Neuvottelukunta havaitsi hallinto-oikeuskäsittelyssä vakavia puutteita liittyen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiseen.(30) Epäselvää on, miten vuodenvaihteessa tapahtuva lainmuutos vaikuttaa lastensuojeluperheiden asiaan. Korkein hallinto-oikeus muuttuu pääasiassa valituslupatuomioistuimeksi.

Hyvityskorvaukset järjestämättä

Perusteettoman kiireellisen sijoituksen ja huostaanoton kohteeksi joutuneen lapsen tulisi olla oikeutettu hyvitykseen, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artikla edellyttää. Korvausasiat ovat järjestämättä.

3. Huostaanottojen syyt eivät ole tiedossa

Huostaanotoista valtaosa perustuu perheen suostumukseen, mutta noin viidennes tehdään tahdonvastaisesti. Kukaan ei täsmälleen tiedä, kuinka moni huostaanotto tosiasiallisesti on perustunut harkittuun suostumukseen vai onko perhe suostunut toimenpiteeseen säilyttääkseen hyvät välit viranomaiseen.

Huostaanottojen syitä ei ole tilastoitu. (31)

Huostaanotto edellyttää, että puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai lapsi itse vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään.

Huoliaikakausi on muuttanut lakien tulkintaa. Todellisen, näyttöön perustuvan uhkan on syrjäyttänyt oletettu uhkakuva, riskitekijä. Tutkimuksen mukaan huolipuhe esiintyy hallinto-oikeuden päätöksissäkin. Tutkimusaineistossa huolipuhetta oli miltei viidesosassa tapauksia. Yhdessäkään päätöksessä ei asiaa lähestytty lapsen oikeuksien näkökulmasta. (32)

Yleinen syyperuste tahdonvastaisissa huostaanotoissa on hyvin hankalasti tulkittava ja normitettava määritelmä ”kyvyttömyys/riittämättömyys van- hemmuudessa”. Tutkimuksen mukaan hallinto-oikeuden päätöksissä korostui huolidiskurssi silloin, kun kyse ei ollut selvästi nimettävistä ongelmista (päih- deongelma, väkivalta, rikollisuus). (33)

Lastensuojelu saattaa perustella lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle sillä, että vanhemmuus on hukassa. Huostaanotettu lapsi saattaa kuitenkin kadota, ja tilastojen valossa katoaakin, järjestelmään niin, ettei kukaan tiedä, mitä hänelle sen jälkeen tapahtuu.

Huoliaikakausi on kaventanut käsitystä normaaliudesta. Sitä, mitä ennen pidettiin kelpo vanhemmuutena, ei välttämättä näyttäydykään enää riittävänä -tarkkailijan maailmankuvan perusteella. Se, mikä ennen oli murrosikään kuuluvaa temppuilua saattaakin olla tarkkailijan silmissä oire tai merkki psykiatrian tarpeesta.

Erilaisuus on ihmisyyden pyhintä ydintä. Huolipuhe ja huoliluokittelu toimivat tehokkaasti suvaitsevuuden vastavoimana. Kun perustuslaki velvoittaa viranomaisia kohtelemaan ihmisiä yhdenvertaisesti, huolimalli kannustaa syrjivään kohteluun. Perustuslain mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Huostaanottoriski kasvaa, jos lapsella on diagnooseja ja koulunkäyntipulmia. Huolimallissa lapsesta etsitään häiriöitä jopa niin, että lapsen temperamentti saattaa aikaansaada huolen. Köyhät perheet, yksinhuoltajaperheet ja maahanmuuttajat ovat yliedustettuja huostaanotoissa. (34)

Peruspalvelujen riittämättömyys tai saavuttamattomuus aiheuttaa lastensuojeluasiakkuutta ja huostaanottoja. Useimmiten huostaanotoissa on nimittäin kyse lapsesta, joka tarvitsisi laadukkaita peruspalveluita kuten terveydenhuollon, varhaiskasvatuksen tai opetustoimen palveluja, tai väsyneestä lapsiperheestä, joka hyötyisi käytännön kotiavusta. Tutkimusten mukaan merkittävä osa lastensuojelun asiakkaana olevista ja sijoitetuista lapsista oli ennen sijoitusta jäänyt vaille jotakin tarvitsemaansa palvelua. (35)

Vauvahuostaanotoissa baby blues eli synnytyksen jälkeinen herkistyminen on nuoren äidin lähipiirissä perinteisesti pidetty luonnollisena asiana, jota vauvaperheen läheiset tukevat auttamalla nuorta äitiä ja perhettä vauva- arjessa. Nykyään ei baby bluesia eikä synnytyksen jälkeistä masennusta tunnisteta elämään kuuluvana ohimenevänä ilmiönä, vaan nuoren äidin kykenemättömyytenä äitiyteen. Perheen avunpyyntö saattaa johtaa kiireelliseen sijoitukseen tai huostaanottoon. Se saattaa johtaa myös masentuneen äidin painostamiseen ensikotiin tai perhekuntoutukseen, jossa äiti eristettynä ja vailla läheistensä tukea saattaa menettää kokonaan toimintakykynsä. Viranomaisohjeiden mukaan synnytyksen jälkeisen masennuksen hoito voi edellyttää mm. perheen hyvinvoinnin ja vauvan kehityksen kokonaisvaltaista tukemista ja esim. perheelle tulee järjestää kotiapua. (35a)

Lapseen ja nuoreen liittyvät huostaanoton perusteet syntyvät tavallisimmin koulussa. Levoton oppimisympäristö synnyttää levottomuutta ja estää tai vaikeuttaa keskittymistä. Peruskoulu instituutiona näyttää aiheuttavan eriarvoisuutta ja lisää rakenteellista huono-osaisuutta. Peruskoulun kokoaikaisessa uudistamisessa ja levottomassa oppimisympäristössä näyttää vain osa lapsista selviävän. Lain mukaan kuitenkin jokaiselle lapselle tulisi löytyä hänelle sopiva oppimisympäristö. On tärkeää, että oppilaalla on mahdollisuus vaihtaa oppimisympäristöään oman kehittymisensä mukaisesti.

On havaittavissa, että koulukiusaaminenkin saattaa johtaa lastensuojeluilmoitukseen ja siirtoon sijaishuoltoon kuitenkin niin, että useimmiten toimet kohdistetaan kiusattuun lapseen – ei kiusaajaan.

Lastensuojelulakiin kirjattu, eri viranomaisille ja toimijoille asetettu lastensuojeluilmoitusvelvoite on hämärtänyt vastuita ja mahdollistanut lapsen siirtämisen toiselle hallinnonalalle. Peruskouluissa on nähtävissä lastensuojeluilmoituksen väärinkäyttöä – tukea tarvitseva oppilas siirretään lastensuojelun avulla lastenkotiin.

Ne koulut, jotka ovat haluttomia järjestämään oppilaalle perusopetuslain mukaisesti tukitoimia, käyttävät lastensuojelua apunaan. Kun sosiaalityön- tekijä osallistuu kouluneuvotteluihin, vanhemmat eivät useinkaan uskalla enää vaatia lapselleen tukitoimia pelätessään lastensuojelun puuttumista. Tällä toimenpiteellä koulu varmistaa sen, ettei sen tarvitse ryhtyä mihinkään toimiin tukea tarvitsevan oppilaan asiassa. Opetuksellisten järjestelyjen sijaan lastensuojelun sosiaalityöntekijät ryhtyvät syyttämään vanhempia lapsensa oppimisen ongelmista. Lastensuojelu ja koulu edellyttävät usein, että perhe ottaa vastaan perhetyötä, vaikka tosiasiallisesti toimenpiteet tulisi kohdistaa opettajaan antamalla hänelle ohjausta ja tukea kuinka toimia oppilaiden kanssa.

”Opetusta ei voi lähteä suunnittelemaan diagnoosien pohjalta, vaan se on tehtävä jokaisen oppilaan yksilöllisestä arvioinnista käsin.” ”Opettaja voi kehittää omaa karismaattista auktoriteettiaan suhtautumalla myönteisesti ja kiinnostuneesti kaikkiin oppilaisiinsa ja välttämällä komentelua ja moittimista. Ihmissuhteille ominainen vastavuoroisuus aiheuttaa silloin sen, että oppilaatkin alkavat suhtautua myönteisesti opettajaan. Taitavat opettajat käyttävät aikaa yhteyden luomiseen oppilaittensa kanssa. He ovat huomanneet, että karis- maattinen auktoriteetti on tehokas keino vaikuttaa etenekin sellaisiin oppilaisiin, joihin muut keinot eivät tehoa.(35b)

Opettajilla ei ole lain mukaan oikeutta valita oppilaitaan, vaan kaikille lapsille tulee järjestää oikeanlainen ja oikea-aikainen opetus, koska perusopetuslaki mahdollistaa sen ja velvoittaa siihen. Lapsia ja vanhempia jatkuvasti moittivat opettajat ovat ilmeisesti valinneet ammattinsa väärin.

Lastensuojeluilmoituksia tehdään myös sosiaalityöntekijöiden pyynnöstä. Sosi- aalityöntekijät saattavat kehottaa tai peräti vaatia terveydenhuoltoa, koulua tai muuta lapsen asioissa toimivaa tahoa tekemään ilmoituksen lapsesta. Vanhempien yllätykseksi saattavat näin sijaishuollon tai terveydenhuollon piirissä olevan lapsen sisaruksetkin joutua lastensuojelun asiakkuuteen sijaishuollon tai terveydenhuollon ammattihenkilön tehdessä lastensuojeluilmoituksen tuntematta lainkaan perheen olosuhteita.

Neurokirjon häiriöistä kärsivät lapset (ns. nepsylapset) saavat täysin sattumanvaraisesti neurologisia tutkimuksia, hoitoa ja kuntoutusta, ja heidät siirretään usein psykiatrian piiriin. Psykiatrisia palveluja tarvitsevat eivät myöskään tunnu saavan avopalveluja. Päihdepalveluiden ja mielenterveyspalveluiden saaminen on sattumanvaraista.

Lastensuojelulla ja sijaishuollolla pyritään paikkaamaan lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon puutteita. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen on todennut, että sosiaalihuolto on medikalisoitumassa. Lastensuojelu ei kuitenkaan ole terveydenhoitoa. (36)

Valtiontalouden tarkastusvirasto on velvoittanut sosiaali- ja terveysministeriön toimiin sen estämiseksi, että lapsia sijoitetaan lastensuojelulaitoksiin väärin perustein. (37)

Peruspalveluihin panostaminen on välttämätöntä, sillä tuhansia sijoituksia voitaisiin välttää, mikäli peruspalvelut toimisivat ja läheisverkosto otettaisiin huomioon.

4. Lastensuojelun avohuollon tuntemattomat markkinat

Valtiovarainministeriön tutkimuksen mukaan avohuolto on varsinainen musta laatikko. Lapsia otetaan massoittain huostaan, mutta ilmiöstä ei ole tutkimus- tietoa edes perusteiden verran.(38) Lastensuojelulain mukaan kuitenkin huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen voidaan kuitenkin ryhtyä vain, jos avohuollon tukitoimet toimet eivät olisi lapsen edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi sopivia tai mahdollisia taikka jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi ja sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista. Avohuollon tukitoimien arvioiminen on siis oleellisen tärkeä asia.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on kiinnittänyt huomiota puutteelliseen tilastointiin. Lastensuojelun kustannuksilla tarkoitetaan yleensä vain sijais- huollon kustannuksia, koska Suomessa ei ole saatavissa kattavasti tietoa avo- ja jälkihuollon kustannuksista. Lastensuojelun vaikuttavuuden arvioimista estää se, ettei asiakkaille annetuista palveluista ja tukitoimista ole riittävästi tietoa. (39)

Julkinen valta, lastensuojelutyö on liukunut yksityisille palveluntuottajille, jotka lastensuojelun toimeksiannosta arvioivat perheitä ja vanhemmuutta.

Sijaishuoltoa tarjoavan palveluntuottajan tarjoamat avohuollon palvelut (per- hetyö, perhekuntoutus, tukihenkilöt ym.) saattavat lisätä huostaanottojen määrää. Näitä lausuntoja ei valvo kukaan. Näyttää siltä, että yksityisten yritysten tavoitteet liittyvät taloudelliseen menestykseen, eivät perheen tarpei- siin ja toiveisiin tai lapsen etuun.

On havaittavissa, että ennakollisen lastensuojeluilmoituksen avulla raskaana olevia äitejä saadaan painostetuksi arviointeihin (ensikoti, perhekuntoutus, intensiivinen perhetyö jne). Näille äideille on yleensä epäselvää, mitä heidän tulisi tehdä selviytyäkseen arvioinnista ja saadakseen pitää vauvansa. Lastensuojelussa avohuollon tukitoimiin liitetään usein lain vastaisesti rajoitustoimia. Esimerkiksi perhekuntoutuksessa tai ensikodissa olevien vanhempien liikkumista saatetaan rajoittaa, heidän yhteydenpitonsa läheisten kanssa estetään tai saatetaan peräti kieltää vanhempien työssä käyminen. Tällaiset toimet luonnollisesti heikentävät kuntoutettavan toimintakykyä.

Huolimallin takia mikä tahansa asia (esimerkiksi äidin oma lastenkotitausta tai terveyteen liittyvä seikka) voi laukaista lastensuojeluilmoituksen ja pakko- toimet. Ennakollista lastensuojeluilmoitusta (LSL 25 c §) raskaana olevasta äidistä ja syntymättömästä lapsesta käytetään myös tilanteissa, joissa ei ole kyse äidin päihteiden käytöstä tai muusta lasta vaarantavasta tilanteesta.

Tilastojen valossa palveluissa on niin paljon puutteita, että Suomi on asettunut pienten lasten sijoittajana itäeurooppalaisten maiden joukkoon. Kansain- välisessä vertailussa Suomessa pienten lasten sijoitukset ovat paljon muita Pohjoismaita korkeammat. (40)

Ensi- ja turvakotien liitto ilmoittaa oletuksenaan, että Suomeen vuosittain syntyneestä 60 000 vauvasta joka kymmenennellä on riski tulla kaltoinkohdel- luksi ja siten joka vuosi ainakin 6 000 vauvan elämä alkaisi huolestuttavissa olosuhteissa.(41) Tällaisista lähtökohdista tehty työ voi aikaansaada sen, että liiton luoma ennuste toteutetaan. On äärimmäisen tärkeää, että työntekijät kohtaavat asiakkaansa ilman ennakkoasennetta, eivätkä esimerkiksi alitajuisesti ala täyttää tuota oletetun 6 000 vauvan kiintiötä ja nähdä ”piilotettuja” ongelmia siellä, missä niitä ei ole.

Yksityisten palveluntuottajien asiakaskunta (kodin ulkopuolelle siirrettävät lapset ja lastensuojelun avohuollon asiakkaat) saadaan pysymään vakaana ja lisääntymään niin kauan kun lastensuojelun käytössä on kiireellisen sijoituksen instrumentti nykymuodossaan ilman tehokkaita oikeussuojakeinoja.

5. Lapsen sijaishuolto

Sijaishuollon kustannukset jo miljardiluokkaa

Lapsen sijaishuolto on kallis vaihtoehto. Huostaanoton keskimääräinen kesto on seitsemän vuotta. (42)

Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoonan. Palveluntuottajalle sijoitettu lapsi on lottovoitto.

Yrityksen unelmana on kunta, joka ulkoistaa sille ongelmansa. Palveluntarjoaja on ylivertaisessa asemassa yhteistyökuviossa, jos toiselta puolelta löytyy johdateltavissa oleva virkamies. Valvonta on olematonta ja asiakkaana puolustuskyvytön lapsi. (43)

Sijaishuollon kustannukset ovat suurin piirtein samaa luokkaa kuin lukiolaitoksen, toimeentulotuen ja poliisitoimen kustannukset. (43a)

Varhaisen puuttumisen aikana laitos- ja ammatillisen perhehoidon liikevaihdon kasvu on ollut vailla vertaansa. Liikevaihto on kuusinkertaistunut vuosina 2001–2016. (44)

Kodin ulkopuolelle sijoittamisen kokonaiskustannukset ovat kasvaneet selvästi 2000-luvulla: laitos- ja perhehoidon käyttökustannukset olivat jo 750 miljoonaa euroa vuonna 2016. (46)

Kuntien laitos- ja perhehoidon kustannukset ovat lähes kolminkertaiset avohuollon palveluihin verrattuna. Suomen valtio panostaa siis perheen tukemisen sijaan sijaishuoltoon, vaikka Suomi on sitoutunut ihmisoikeus- sopimuksien ja lainsäädännön kautta tukemaan perheitä. Perhe on yhteiskun- nan perusryhmä ja sen kaikkien jäsenten ja erityisesti lasten hyvinvoinnin ja kasvun luonnollinen ympäristö. Perheellä on oikeus saada tarvittavaa suojelua ja apua niin että se pystyy täydellisesti hoitamaan velvollisuutensa yhteiskunnassa (YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus). Lastensuojelulaki korostaa vanhempien tukemista kasvatustehtävässään.

Sijoitus ei estä lasta syrjäytymästä
Lapsia katoaa sijaishuollon mustaan aukkoon

Valtionvarainministeriön tutkimuksessa avohuoltoa pidetään mustana aukkona, josta ei tiedetä juuri mitään. Yhtä lailla sijaishuoltoa voi kutsua mustaksi aukoksi, johon lapsia katoaa. Sijaishuollon jälkeen järjestelmään pettynyt nuori saattaa kadota kokonaan tavoittamattomiin. Erään tutkimuksen mukaan sosiaalitoimistossa ei tiedetä, mitä lapsille on tapahtunut kotiutta- misen jälkeen. Tälle tutkijalle tieto oli pysähdyttävä. Miten kunta seuraa toimiensa vaikuttavuutta? (46a)

Vain ani harva selviää

Lopullisen vastuun sijaishuollon aikana syrjäytetystä nuoresta kantaa oma perhe sen lisäksi, että yhteiskunta joutuu panostamaan häneen aikuisena.

Kodin ulkopuolelle sijoitettujen opiskelussa ja työllistymisessä on enemmän vaikeuksia kuin nuorilla keskimäärin. Sairastavuus, varhainen kuolleisuus, rikollisuus ja teinivanhemmuus ovat tavallista yleisempiä. (47)

Kouluterveystutkimuksen mukaan sijoitetuista nuorista lähes neljä kymme- nestä koki terveytensä keskinkertaiseksi tai huonoksi. Sijoitetuilla lapsilla on yli kaksinkertainen riski kokea mielialaan liittyviä ongelmia verrattuna vanhem- piensa kanssa asuviin ikätovereihin. Lähes joka kolmas koki kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuusoireilua, kun ikätovereista niitä koki vain joka kymmenes. Enemmän kuin joka neljäs koki koulu-uupumista. Tutkimus tekee näkyväksi sijoitettujen lasten ja nuorten kokemukset fyysisen väkivallan uhasta, fyysisestä väkivallasta sekä seksuaalisesta väkivallasta. (48)

Tutkimusten mukaan kodin ulkopuolelle siirretyistä ja siellä nuoruutensa viettäneistä valtaosa syrjäytyy, jää työvoiman ulkopuolelle, ei suorita koulua ja joutuu päihde- tai rikoskierteeseen. Kelan tutkimuksen mukaan teineinä kodistaan siirretyistä pojista yli kolme neljäsosaa on vielä nuorina aikuisinakin vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta. Laitoksiin siirretyistä pojista oli vielä 23–24-vuotiaina neljäsosa joko eläkkeellä tai työttömänä. (49)

Kansainvälisten tutkimusten mukaan lapsen erottaminen vanhemmistaan lisää (jopa kolminkertaisesti) riskiä sairastua psyykkisesti. Erään tutkimuksen mukaan huostaanoton kokeneet lapset ja nuoret kuolevat ennen 25- vuotissyntymäpäiväänsä yli kolme kertaa useammin kuin muut ikätoverinsa. Tutkimuksessa tarkasteltiin vuosina 1991–1997 huostaanotettuja suomalaislapsia (13 000 lasta). Nuoria kuoli huumausaineiden väärinkäyttöön, onnettomuuksiin ja itsemurhiin. Kuusi 15–24-vuotiasta tyttöä ja 29 poikaa teki itsemurhan. (50)

Tuoreen tutkimuksen mukaan kolmasosa kodin ulkopuolelle sijoitetuista nuorista koki jääneensä vaille riittävää hellyyttä, huolenpitoa tai aikuisen tukea sijaishuollon aikana. (51)

Kukaan ei tiedä lasten kaltoinkohtelun laajuutta sijaishuollossa

Mikään taho ei ole toistaiseksi selvittänyt tarkasti, miten yleistä lasten kaltoin- kohtelu on lastensuojelun sijaishuollossa tällä vuosituhannella. Vakavat ongelmat on kuitenkin tunnistettu. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen totesi lasten sijaishuoltopaikkojen tarkastusten perusteella lokakuussa 2018:

”Tähänastisten tarkastusten ja muutenkin tietooni tulleiden tietojen perusteella on kuitenkin selvää, että turvattomassa asemassa olevien lasten perus- oikeuksien turvaaminen edellyttää nyt kokonaisvaltaista ja kriittistä tarkastelua sekä päättäväistä puuttumista lastensuojelun rakenteellisiin ongelmiin. Lasten- suojeluasioiden määrän kasvaessa ja asioiden vaikeutuessa lastensuojelua jatkuvasti vaivanneet resurssiongelmat on ratkaistava. Asia on ollut kuntien vastuulla, mutta sote-uudistuksen myötä tilanne tulisi muuttumaan. Ylimmän laillisuusvalvojan näkökulmasta erityisesti lastensuojelun valvontajärjestel- mien pitää olla uskottavampia ja tehokkaampia. Omavalvonta ei ole siihen ratkaisu. Myös lastensuojelun ulkoistuksiin liittyy piirteitä, joihin on puututta- va.” (52)

Lastensuojelun sijaishuollon haastattelututkimuksessa on ilmennyt räikeää kaltoinkohtelua ja väärinkäytöksiä sijaishuollossa olleita lapsia kohtaan. Eri maissa tehdyt selvitykset osoittavat yhteneväisesti, että sijoitetut lapset ovat joutuneet paljon pahemman laiminlyönnin kohteeksi sijaishuollossa kuin mitä olivat ne olosuhteet, joista heidät on otettu huostaan. Vuonna 2016 Suomen hallitus pyysi anteeksi lastensuojelun sijaishuollossa kaltoinkohdelluilta. Finlan- dia-talon tilaisuudessa Suomen valtio antoi lupauksen – vaikenemisen aika päättyy. (53)

Valvontaviranomaisten ja eduskunnan oikeusasiamiehen tarkastuksissa on kuitenkin toistuvasti senkin jälkeen tullut esiin kaltoinkohtelua sijaishuollossa.

Viime vuosina monia sijaisvanhempia ja lastensuojelulaitosten työntekijöitä on tuomittu lasten pahoinpitelystä tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Eräs perhehoitaja (sijaisäiti) seisotti lasta pakkasessa alushoususillaan, pakotti pojan ulos sääskien syötäväksi ja laittoi tämän housuihin nokkosia, mutta jätti syntyneet vammat hoitamatta. Eräät perhehoitajat olivat lyöneet ja tukistaneet lapsia ja pesseet suut saippualla laittamalla suuhun saippuan ja teippaamalla suun kiinni. (54)

Sijoitetut lapset joutuvat karkaamaan sijaishuoltopaikoistaan huonon kohtelun takia. Karkumatkoja kirjataan vuosittain yli 3000 kpl. Näistä lapsista 30,5 % on joutunut jonkun rikoksen uhriksi.(55) ”Hatkaajat” saattavat joutua karku- matkoillaan hyväksikäytetyiksi. Tutkimuksissa on todettu, ettei lastensuoje- lussa tunnisteta tähän ongelmaan liittyvää ihmiskauppaa. (56)

Lapsiasiavaltuutettu vaati pikaisia toimia ja koulukoteihin sijoitettujen lasten kuulemista keväällä 2016 sosiaali- ja terveysministeriölle esittämässään tutkimusaloitteessa. (57)

Terveydenhuollon palvelut eivät toteudu

Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä vastaa siitä, että lapsi saa tarvittavat palvelut. Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuksissa on todettu, että sijaishuollossa lapset eivät saa aina tarvitsemiaan palveluita. Syinä tähän on kangerteleva yhteistyö lastensuojelun ja terveydenhuollon välillä sekä terveydenhuollon resurssien puute. Resurssien puutteen vuoksi lasten ja nuorten psykiatria ohjaa sijaishuoltoon sellaisia lapsia, jotka ensisijaisesti tarvitsevat terveydenhuollon palveluja. (58)

On tiedossa lukuisia tapauksia, joissa lastensuojelu ja lastenpsykiatria edellyttävät vanhempia hyväksymään sijaishuoltoon kiinnittämisen perustellen asiaa sillä, että ristiriitaiset prosessit haittaavat terapiaa.

Lapsia vieraannutetaan omista juuristaan

Yhteiskunnalla on erityinen vastuu siitä, että lastensuojelun sijaishuoltoon sijoittamat lapset ovat aidosti turvassa sijaishuollossa ja toimintaa valvotaan.

Havaintojemme mukaan lastensuojelutyössä ei huomioida riittävästi lapsen turvaverkkoa. Läheiset sivuutetaan eikä lastensuojelulain mukaista läheis- verkoston kartoitusta tehdä. THL:n tilaston mukaan perhehoitoon sijoitetuista lapsista ainoastaan 689 lasta on sijoitettuna sukulais- tai läheisperheisiin. (59)

Sosiaalityöntekijät ja hallinto-oikeudet pitävät täysin kunnollisia, työtä tekeviä, ilman rikosrekisteriä olevia, päihteettömiä ja vailla mielenterveysongelmia olevia isovanhempia kykenemättöminä. Varsin tavallinen syy on siinä, että isovanhemmat eivät hyväksy lastensuojelun mielivaltaisia toimintatapoja ja haluavat tukea lapsiaan. Tällöin heidät leimataan ”yhteistyökyvyttömiksi” ja lapsi erotetaan joko kokonaan isovanhemmistaan tai pyritään minimoimaan ja kontrolloimaan yhteydenpito. Mikä tahansa syy kelpaa perusteeksi, kuten isovanhempien ikä, vaikka perhehoitajat (sijaisvanhemmat) olisivat vielä iäkkäämpiä. Vakioperusteena käytetään usein sitä, että ”isovanhempien tulisi pysyä isovanhemman roolissa”.

Lapsen ja läheisten yhteydenpitoa rajoitetaan tai se estetään kokonaan, lapsi vieraannutetaan sijaishuollossa vanhemmistaan, isovanhemmistaan ja suvustaan, vaikka laki velvoittaa yhteydenpidon tukemiseen. Yhteydenpidon rajoittamista ei voi lain mukaan kuitenkaan perustella kiinnittymisellä perhe- hoitoon. Tällainen tavoite ei voi olla rajoituksen peruste, vaan on vastoin ihmisoikeussopimusten velvoitteita (60)

Lasten eroahdistusta ei huomioida ja lapsen elämänlaatua heikennetään myös yhteydenpidon rajoittamisella. Sijoitettujen lasten hoitajat ja lapsen asioista vastaavat sosiaalityöntekijät voivat käyttää valtaa tulkitsemalla lapsen eroahdistusta sairaudeksi (oireilu). Näin lapselle määrätään psyykenlääkkeitä, jotka ovat skitsofreniaan, psykoosiin, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja vaikeasti kehitysvammaisille tarkoitettuja. Diagnosointi on myös keino lisätä sijaishuollon palkkioita ja saada Kelan tukia.

Esimerkiksi Turun yliopistollisen keskussairaalan alueelta kerätyssä aineistossa eivät lasten psykiatristen oireiden kokonaisesiintyvyydet ole vanhempien ja opettajien mukaan lisääntyneet, vaikka lääkehoito kymmenkertaistui jaksolla 2000-2005. (61)

Lastensuojelulain 62 §:n olinpaikan salaamista koskevaa lainsäännöstä saate- taan käyttää hyväksi vieraannuttamisessa. Käytännössä olinpaikan salaamista voidaan käyttää mielivaltaisesti tilanteissa, joissa vanhempi tai lapsi ei hyväksy lastensuojelun toimia.

Lasten koti-ikävää ei tunnusteta eikä huomioida. Lapsen ikävästä johtuvaa oireilua käytetään perusteena yhä vahvempiin yhteydenpidon rajoituksiin.Las- tensuojelu ei tunnista omien toimiensa väkivaltaisuutta ja lapselle haitallisia seurauksia. Lapsen vieraannuttamista henkisenä väkivaltana ei tunnisteta, koska lastensuojelu harjoittaa itse vieraannuttamista. Vieraannutetun lapsen oireet voivat ilmetä ahdistuneisuutena, itsetuhoisuutena, kouluvaikeuksina ja päihdeongelmana. Lastensuojelu asiantuntijaverkostoineen tulkitsee oireet lapsuudenkodista johtuviksi. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden tapana on luottaa siihen, mitä sijaishuoltotaho ja lastensuojelu ilmoittaa tarkistamatta useinkaan lapsen tuntevilta läheisiltä esimerkiksi lapsen varhaiseen kehityk- seen liittyviä asioita.

Lapsen toiveita päästä kotiinsa asumaan ei pääsääntöisesti oteta huomioon. Tutkimuksen mukaan huostaanottoaan vastustaneen nuoren mielipiteet sivuutetaan hallinto-oikeuden päätöksissä joko täysin, jolloin niihin ei oteta mitään kantaa tai niiden merkitys mitätöidään. (62) Vastaavasti huostaanoton lopetusta käsiteltäessä ei lapsen, eikä edes täysi-ikäisyyttä lähestyvän nuoren, mielipiteellä ole yleensä mitään merkitystä.

Lapsia kierrätetään sijaishuoltopaikasta toiseen. Sisarusparvet erotetaan eri sijaishuoltopaikkoihin. Sijoitettujen lasten koulunkäynnistä ei huolehdita.

Lasten kierrättämisellä sijaishuoltopaikasta toiseen aiheutetaan vakavia vaurioita lapsen kehitykselle. Lapsia siirretään paikasta toiseen olettamalla, että seuraava paikka olisi parempi.

Siirtoja tapahtuu myös siitä syystä, että vastuullisesti työtään tekevät perhehoitajat vaativat sosiaalityöntekijältä tukea ja palveluja sijoitetulle lapselle. Tällöin sosiaalityöntekijä saattaa leimata perhehoitajan hankalaksi ja yhteistyökyvyttömäksi ja rangaistusluontoisesti siirtää lapsen muualle. Perhe- hoitaja voi myös väsyä lapseen. Puutteellisen koulutuksen saanut perhehoitaja saattaa myös kuvitella saavansa lapsen itselleen ja kokea lapsen ja vanhemman sekä muiden läheisten yhteydenpidon lapseen omaan arkeaan häiritsevinä. Sijaishuollon muutoksia tapahtuu ilmeisesti myös kustannus- syistä: joko niin, että etsitään se paikka, joka halvimmalla hoitaa lapsen tai perhehoitajien lasten lukumäärä kunnassa halutaan jakaa tasapuolisesti perhehoitajille. Muutoin ei ole ymmärrettävissä nykytilanne, jossa lapsi näyttää olevan aikuisten pelinappula.

Lapsen erottaminen perheestään on trauma lapselle, vanhemmille ja läheisille. Lapsen vieraannuttaminen on kaltoinkohtelua ja aiheuttaa vaurioita niin lapselle kuin lapsen menettäneille läheisille.

Huostaanoton jälkeen vanhemmat jäävät yleensä ilman tukea. ”Huolen” takia sijoitettu lapsi ja hänen läheisensä elävät voimavaroja kuluttavassa ja elämänlaatua heikentävässä epätietoisuudessa, koska heille ei kerrota mikä asia tulisi muuttua huostassapidon lopettamiseksi (vrt. lastensuojelulain 40 §; huostaanotto edellyttää vakavaa vaaraa tai vaaran uhkaa).

Kun kukaan ei valvo

Monet oikeusoppineet ovat ottaneet kantaa sijaishuollon valvomattomuuteen. Lastensuojelun työntekijät eivät valvo palveluntuottajia eivätkä huomioi lapsen läheisten esille nostamia epäkohtia lapsen sijaishuollossa, vaan luottavat palveluntuottajiin. Sosiaalityöntekijät saattavat epäkohtien poistamisen sijaan kohdistaa pakkotoimia lapsen läheisiin ja ryhtyä rajoittamaan lapsen ja läheisten yhteydenpitoa tai siirtää lapsen kauemmas kodistaan uuteen sijaishuoltopaikkaan.

Huostaanotetuista lapsista 55 % on perhehoidossa. Perhehoidossa asuvien lasten tilannetta ei valvota käytännössä lainkaan. Valtiontalouden tarkastus- viraston raportin mukaan erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella riittämättömältä. (63)

Perhehoitajien toiminnassa on havaittavissa varsin usein, että he eivät ole saaneet riittävää koulutusta tehtäväänsä eivätkä kykene hyväksymään jaettua vanhemmuutta. Tällöin he pyrkivät kiinnittämään lapset omikseen eristämällä lasten vanhemmat ja läheiset kaiken yhteydenpidon ulkopuolelle. Puutteellisen ohjauksen takia perheen jälleenyhdistämisen mahdollisuudet ohitetaan.

Tarkastusviraston raportista on luettavissa, että kaikki sijaisperheet eivät edes päästä lastensuojelun työntekijää kotikäynneille. Lähes viidennes (19 %) sijaisvanhemmista kertoi, että heillä olevilla lapsilla ei ollut lainkaan mahdolli- suutta tavata sosiaalityöntekijäänsä. (64)

Huostaanoton jatkamisen tarvetta arvioitaessa sijaishuoltopaikan antamaa lausuntoa on pidetty perinteisesti tärkeänä näyttönä perheen tilanteesta. Yksityisen yrityksen tavoitteet, lapsimateriaalin hankinta ja hallussa pitäminen sekä liiketoiminnan kannattavuus ja jatkuminen, ovat kuitenkin lähtökohtai- sesti ristiriidassa perheen jälleenyhdistämisvelvoitteen kanssa. Myös perhe- hoitajille sijaislapsi on usein perheen merkittävä tulonlähde. Lisäksi säännöllis- ten tapaamisten järjestäminen lapsen biologisen perheen kanssa koetaan sijaisperheissä usein rasitteena.

Lapsen asioista vastaavat sosiaalityöntekijät luovuttavat usein jopa valvonnan palveluntuottajille, vaikka lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulee lastensuojelulain 24 §:n mukaan valvoa lapsen etua. Merkittävää julkista valtaa on siten delegoitu yksityisille yrityksille perustuslain 124 §:n vastaisesti.

Ongelmatonta ei ole sekään, että lapselle määrätyn lastensuojelulain 22 §:n mukaisen edunvalvojan koetaan usein toimivan pikemminkin lastensuojelun tai sijaishuoltotahon edun valvojana.

Edunvalvojien asianmukainen valvonta on järjestämättä.

Perheen jälleenyhdistäminen on harvinaista

Valtiovarainministeriön tutkimuksen mukaan huostaanotto on ”hämmästyttä- vän pysyvä tapahtuma”. (65)

Huostaanotto on kuitenkin perus- ja ihmisoikeuksiin kajoavana väliaikainen ratkaisu. Perheen jälleenyhdistämisvelvoite on kirjattu lastensuojelulakiin (4 §). Viranomaisten on huostaanoton kaikissa vaiheissa työskenneltävä aktii- visesti perheen kanssa lapsen kotiuttamiseksi ja huostaanoton lopettami- seksi. Tämä tapahtuu lain mukaan asiakassuunnitelmatyöskentelynä.

Selvitysten mukaan suunnitelmallinen ja tavoitteellinen perheen jälleen- yhdistämiseen tähtäävä asiakassuunnitelmatyö puuttuu ja vain murto-osalle lastensuojelun avohuollon asiakkaista oli tehty lain mukainen asiakas- suunnitelma. Sijaishuollossa ei useinkaan laadita lain mukaisia asiakas- suunnitelmia lapsille eikä vanhemmille, vaan kerran tehtyä huostaanottoa pidetään useimmiten pysyvänä ratkaisuna. Ilman asiakassuunnitelmaa sijais- huollossa olevat lapset ovat vain valtion säilössä.

Lastensuojelulain lähtökohta on vanhemmuuden tukeminen. Viranomaisilla on velvollisuus tarjota vanhemmille kuntouttavia tukitoimia, jotka edesauttavat perheen jälleenyhdistämistä.

6. Perheitä ei tueta siten kuin laki edellyttää

Perheillä on lain mukaan oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata ja hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan. Sosiaali- huoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuri- taustansa. (66)

Avun saaminen on sattumanvaraista. Lastensuojeluilmoitus ei johda välttä- mättä siihen, että lapsi saisi avun ja tilanne kohentuisi. Ilmoitus leimaa perheen ja lastensuojeluasiakkuuden takia jopa palvelujen saaminen vaikeutuu tai estyy kokonaan.

Perheet eivät uskalla pyytää apua, koska he pelkäävät sattumanvaraisesti toimivaa lastensuojelua. Avuntarvitsijat vetäytyvät palveluista.

Lastensuojelussa asiakkaan tarpeet ja toiveet huomioidaan vain harvoin. Monet vanhemmat, jotka pystyisivät hoitamaan lapsensa kotiavuin tai ilman apua, joutuvat asiakkaan tarpeet sivuuttavien lastensuojelutoimien kohteeksi ja menettävät lapsensa.

Vastuullisten ja lastensa etua ajavien vanhempien muutosehdotuksia on kirjattuna sivustolle www.lokakuunliike.com:

1. tosiseikkaselvittely käyttöön kaikissa lastensuojeluprosesseissa
2. ennaltaehkäisevä tuki siirretään muille palvelujärjestelmille 3.lastensuojeluilmoituksen rinnalle perhepalvelulähete
3. asiakkaan ja etenkin lapsen kuuleminen vailla ennakkoasenteita
4. huostaanottojen ehkäisy ja perheiden jälleenyhdistäminen kunnia-asiaksi
5. lastensuojelun edunvalvonta valvonnan alle
6. ammatillinen tukihenkilö
7. perheidensuojelu tarkoittaa laadukkaita palveluita
8. lastensuojelun asenteet uusiksi, irti huolipuheesta. 10.enemmän rakkautta tekoihin.

”Perheitä tulisi vahvistaa niin, että he uskoisivat omaan perheeseensä”. Jos turhat lasten”suojelu”työt lakkautettaisiin, vähentyisi ylipaisutetun lasten- suojelun nykyinen asiakasmäärä ainakin kolmanneksella. (67)

7. Epäkohtien poistamiseksi tarvitaan asiallista keskustelua

Lastensuojelujärjestelmä on ajautunut syvään kriisiin.

Varhaisen puuttumisen käyttöönottoa vauhdittivat mediassa esitetyt uutisetsuomalaisten lasten poikkeuksellisen huonosta voinnista. Pahoinvoinnin mittareina käytettiin mm. lasten ja nuorten päänsärkyä, unettomuutta, syö- mishäiriöitä, mielenterveysongelmia, alkoholin ja huumeiden käyttöä, kiusaa- mista, tupakointia, väkivaltaisuutta ja häiriköintiä. Keskusteluissa lasten pahoinvoinnista sai valtaa eräänlainen ”moraalinen paniikki”. Liioittelevat kirjoitukset seurasivat toisiaan. (68)

Vastaavanlainen huolipuhe on jatkunut koko 2000-luvun ajan. Aika ajoin mediaan nousee perheiden ja lasten pahoinvointia korostavia uutisointeja ja äitejä ja isiä paheksuvia kannanottoja. Joka syksy opettajien ammattijärjestö nostattaa huonosti ja uhkaavasti käyttäytyvät oppilaat ja kehnot vanhemmat puheenaiheeksi.

Keväällä 2012 murhatun 8-vuotiaan Eerikan tapaus vaikutti voimakkaasti siihen, miten lapsiperheisiin suhtaudutaan. Keskustelu pysyvistä huostaan- otoista, avoimesta adoptiosta ja edunvalvojista lähti käyntiin. Mediassa kehotettiin kääntymään herkästi sosiaalitoimen puoleen. Väkivaltaa alettiin seuloa entistä tarkemmin kotien seinien sisäpuolelta, ei sijaishuollosta. Väkivaltaseulonnan ja huoliseulonnan huipentumana voidaan pitää ns. Münchausen -äidin tapausta. Sairaan lapsensa terveydenhuollon vastuullisesti hoitanut ja lapselleen apua pyytänyt äiti joutui syytteeseen lapsensa pahoinpitelystä sairaalan lääkärin ilmiannosta. Syyttäjä väitti, että äiti oli sepittänyt lapsensa sairaudet ja oireet. Ilmianto johti lapsen huostaanottoon. Vaikka käräjäoikeus hylkäsi kaikki syytteet, lastensuojelu ei ole suostunut palauttamaan lasta eikä Suomen valtio pyytänyt anteeksi tapahtunutta. Hovioikeus ei ottanut asiaa käsittelyyn.

Väkivaltaseulonnan myötä myös avohuollon palveluissa on havaittavissa riskejä lapsille, kun sosiaalitoimen tukihenkilöt, tukiperheet tai peruskoulun opettajat ovat ryhtyneet utelemaan ja hankkimaan tietoa lapselta omien kaltoin- kohteluun liittyvien ennakko-olettamiensa pohjalta.

Lastensuojelujärjestöt ja palveluntuottajat ovat enenevästi esillä lasten suojelun asiantuntijoina. Perheille suunnatuissa hankkeissa ja lainsäädännössä on huomioitu näiden tahojen esittämät tarpeet. Hankkeiden tavoitteeksi ilmoitetaan myös lastensuojelun liittyvien kielteisten mielikuvien muuttaminen (esimerkiksi Pesäpuu ry:n nuoret Selviytyjät-tiimi). Toistaiseksi lasten- suojeluun keskittyneet järjestöt eivät ole edellyttäneet valtiovallalta välittömiä toimia sijoitettujen lasten tilanteen selvittämiseksi.

Palveluntuottajien ja lastensuojelujärjestöjen lastensuojelutyön ohjaus ulottuu käytännön lastensuojelutyön ohjauksesta juridiseen neuvontaan asti. Sosiaalityöntekijöillä on useimmiten heikko lainsäädännön ja perus- ja ihmisoikeuksien tuntemus. Täten kunnan käyttämän juridisen palvelun laatu korostuu.

Kunnat käyttävät lastensuojelujärjestöjen ja palveluntuottajien lakimiehiä, jotka avustavat sosiaalityöntekijöitä hallinto-oikeudessa huostaanottojutuissa ja antavat konsultointiapua sosiaalityöntekijöille (Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelu ja SOS-Lapsikylän lakimiespalvelut/Mirjam Araneva, Espoon kaupungin lakimiehen Aavalex Oy/Kati Saastamoinen). Palveluntuottajien ja lastensuojelujärjestöjen tuella varmistetaan lapsen huostaanotto ja sijaishuol- toon siirtyminen loppuun asti. Lastensuojelujärjestöt eivät toistaiseksi ole nähneet toiminnassa mitään ristiriitaa tai eettistä ongelmaa toimiessaan aina perheen vastapuolella. Viranomaisen avustajana syntyneet näkemykset lapsen edusta ovat siirtyneet myös oikeustieteelliseen kirjallisuuteen Aranevan ja Saastamoisen kirjoissa.

Asiallinen keskustelu ja epäkohtien poistamiseen tähtäävä toiminta on toistaiseksi estynyt. Päähuomion on vienyt keskustelu sosiaalityöntekijöiden työtaakan helpottamisesta ja sosiaalityöntekijöiden määrän lisäämisestä.

8. Lastensuojelun kriisi rasittaa myös muita hallinnonaloja

Lastensuojelun rakenneongelmat työllistävät kohtuuttomasti myös yhteis- kunnan muita toimijoita (poliisi, syyttäjät, tuomioistuimet, terveydenhuolto, sivistystoimi), ja tulevat veronmaksajille kalliiksi.

VETOOMUS

Lastensuojelussa on aina ollut onnistumisia ja oikea-aikaisia interventioita. Juuri sitä varten lastensuojelu on luotu: suojelemaan hädässä olevia lapsia. Näiltä osin kiitämme maamme lastensuojelutyötä.

Voimassa oleva lainsäädäntö ei asetu esteeksi laadukkaalle lastensuojelu- työlle. Tämä tutkimus on osoittanut, ettei myöskään resurssien puute ole esteenä ladukkaalle lastensuojelulle. Lastensuojelutilastosta on luettavissa, että kuntien välillä on huomattavia eroja koskien huostaanotettujen lasten määrää.

Samaan aikaan on tullut näkyviin myös synkeä varjo: lastensuojeluperheiden ja sijoitettujen lasten tilanne yhteiskuntamme häpeätahrana.

Erään tutkimuksen mukaan sosiaaliviranomaisen harjoittamaa suojeluvaltaa uhkaa yhtäältä tehottomuus ja toisaalta liukuminen kohti mielivaltaisuutta. Lastensuojelun vallankäyttö on vaarassa menettää sellaisen julkisen oikeutuksen, joka sillä tulee olla demokraattisessa yhteiskunnassa. (68) Tämä arvio on havaintojemme mukaan tosi.

Lastensuojelulain kokonaisuudistus perustui varhaisen puuttumisen ideologialle ja antoi siten hiljaisen hyväksynnän kansalaisten seulonnalle. Sosiaalialalla tapahtunut muutos on edennyt hiljalleen koko 2000 -luvun varhaisen puuttumisen myötä vaikuttaen voimakkaasti suomalaiseen yhteiskuntaan ja lapsiperheiden elämään. Tutkimusprofessori Matti Rimpelä on nimennyt ilmiön osuvasti ”häiriömetsästykseksi”. Sosiaalialan voimakas yksityistäminen tarvitsee yhä uusia asiakkaita, joista seulotaan ja kasvatetaan järjestelmään.

Jotta hyvä lastensuojelutyö voisi vahvistua entisestään, edellytämme tule- vaisuuden lastensuojelun olevan järkiperäistä, tosiseikoille perustuvaa, perhei- tä kunnioittavaa ja lain mukaista lastensuojelutyötä huolityöskentelyn sijaan.

Dokumentaation tulee olla huolellista ja objektiivista tosiseikkojen kirjausta. Päätöksenteko perus- ja ihmisoikeuksiin kajoavissa asioissa ei saa perustua epämääräisiin huolenaiheisiin, mahdollisiin uhkakuviin, tarkistamattomiin oletuksiin ja muihin tulkinnanvaraisiin tuntemuksiin.

Viranomaisten hankkeet ovat toistaiseksi keskittyneet yksipuolisesti perhevä- kivallan ehkäisemiseen jopa niin, että vakavia ylilyöntejä on havaittavissa. Lapsi haetaan päiväkodeista ja kouluista kuulusteluihin poliisin ja sosiaali- työntekijöiden voimin aiheuttaen paitsi lapselle myös kouluyhteisölle traumaattisen kokemuksen.

Olemme nähneet, että lastensuojelujärjestelmän paisuttaminen aikaansaa lisää huostaanottoja ja lapsiperheiden pahoinvointia. Siksi edellytämme, että lasten aktiivinen seulonta ja luovutus liikeyrittäjille lopetetaan, ja että sijaishuollon palveluntuottajille suunnattu taloudellinen tuki ohjataan lapsiperheitä tukeviin peruspalveluihin.

Apulaisprofessori (University of Illinois, Chicago, USA) Tanja Aitamurto toteaa kolumnissaan 11.6.2019:

”Kuinka kauan kestää, että Suomessa erityisyksiköihin sijoitettuja lapsia hoidetaan lakeja noudattaen ja lasten ihmisarvoa kunnioittaen? Siihen tarvitaan nykyaikaisin keinoin toteutettua perusteellista valvontaa, joka vaatii asianmukaisia resursseja ja osaamista.

On myös selvitettävä, ovatko lastensuojelun toteutuksen ja valvonnan laiminlyönneistä aiheutuvat seuraukset tarpeeksi kovia. Huomautukset ja raportit kun eivät selvästikään paranna lasten kohtelua. Mikäli lastensuojelua ei saada järjestettyä paremmin, lastensuojelulaki on Loikalan kartanon kaltaisissa tapauksissa kuollut kirjain.” (69)

Fiilispohjaiset huoliarviot

Hyvän hallinnon tulisi olla avointa ja läpinäkyvää.

Suomen valtio on rakentanut kansalaisille järjestelmän, joita kansalaiset eivät ole pyytäneet eivätkä halunneet. Lapsiperheiden elämään voimakkaasti vaikuttavan huoliseulonnan käyttöönotosta ei ole kansalaisille ilmoitettu missään vaiheessa, eikä kansalaisille ole myöskään kerrottu seulonnan periaatteita.

Kansalaisille ei ole kerrottu, miten heidän tulisi käyttäytyä ja toimia läpäistäkseen huoliseulan ja voidakseen pitää lapsensa perheensä jäseninä.

Kansalaiset eivät voi tietää, kuinka pitkään ja millä tavoin tavoin heidän pitää vauvaansa katsoa läpäistääkseen korkeakoulutettujen sosiaalityöntekijöiden ammattilehdessään esittämät vanhemmuuden edellytykset.

Kansalaiset eivät voi tietää, kuinka heidän pitäisi menetellä välttääkseen joutumasta arvostettujen professorien laatimaan riskijoukkoon, jossa perheen huonoa sosiaalista tilannetta, alhaista koulutusta ja vanhempien keskusteluhaluttomuutta pidetään uhkana lapselle.

Emme hyväksy, että lapsia ja perheitä arvioidaan ”fiilispohjaisesti” kuten huolimallin kehittäjät ovat todenneet. Virkamiesten tulee toimia lain mukaan ja tosiseikkojen pohjalta.

Emme hyväksy, että lapsilla tehdään sellaisia ihmiskokeita, joihin arvostetut tutkimusprofessorit viittaavat kirjoituksissaan.

Valtiovarainministeriön tutkimuksen mukaan ”lapsia otetaan massoittain huostaan, mutta ilmiöstä ei ole tutkimustietoa edes perusteiden verran”. (70)

On todennäköistä, että fiilispohjalla tehdyillä, huoleen perustetuilla arvioilla sijaishuoltoon on siirretty massoittain lapsia.

Perhetyöntekijöiden, ensikotien, yksityisten perhekuntoutuslaitosten ja muiden arvioita tekevien tulee keskittyä lasten ja vanhempien tukemiseen kuten laki edellyttää.

On todennäköistä, että näiden tahojen laatimilla fiilispohjaisilla, huoleen perustuvilla arvioilla massoittain lapsia on siirretty sijaishuoltoon.

Terveydenhuoltoa tarvitsevat

Neurologista, psykiatrista tai muuta terveydenhuollon hoitoa tarvitsevien lasten ja vanhempien tulee saada tarvitsemaansa hoitoa kuten laki edellyttää.

On todennäköistä, että terveydenhuollon palveluja tarvitsevia lapsia on fiilispohjaisilla, huoleen perustuvilla arvioilla siirretty massoittain sijais- huoltoon.

Peruskoulun pudottamat lapset

Peruskoulujen tulee keskittyä kaikkien lasten opetustyöhön eikä lasten luokittelemiseen fiilisten pohjalta. Peruskouluissa tapahtuvan arvioinnin tulee lain mukaan olla julkista. Arviointien keskeiset tulokset tulee lain mukaan julkistaa. Peruskoulujen huoliluokittelun tulokset tulee julkistaa ja luovuttaa huoltajille.

On todennäköistä, että perusopetuslain mukaisia tukitoimia tarvitsevia lapsia on fiilispohjaisesti, huoleen perustuvin arvioin siirretty massoittain sijaishuol- toon, jossa he eivät useinkaan saa tarvitsemaansa tukea koulunkäyntiin eikä terveydenhuoltoa.

Köyhien ja yksinhuoltajien lapset

Tukimusten mukaan huostaanotot kohdistuvat erityisesti yksinhuoltajaäiteihin.

On todennäköistä, että sijaishuoltoon siirtoja tapahtuu kansalaisen henkilö- kohtaisten ominaisuuksien ja sosiaalisen aseman takia eikä sen takia, että lapsen elinolot vakavasti vaarantaisivat hänen kehitystään.

Vauva- ja leikki-ikäiset lapset ja nuorten äitien lapset

On todennäköistä, että erityisesti vauva- ja leikki-ikäisiin kohdistuvien huostaanottojen taustalla on ns. better family- paremman perheen ajatusmalli, mikä on ihmisoikeussopimusten vastaista.

Maassamme elää lapsia, jotka ovat kadonneet äideiltään, isiltään, isovanhem- miltaan ja suvultaan yhteydenpidon rajoitusten takia.

Huomioiden Suomen valtion saamat langettavat tuomiot Euroopan ihmisoi- keustuomioistuimelta, on todennäköistä, että sijaishuollossa elää massoittain lapsia, jotka ovat tarkoituksellisen ja tavoitteellisen sijaishuoltoon kiinnittä- misen kohteena.

Läheiskartoitus

Edellytämme, että jokaisen lapsen kohdalla tehdään läheiskartoitus. Lasten turvana tulee nähdä läheiset, eikä heitä tule keinotekoisin ja jopa totuuden- vastaisin perustein poistaa lasten elämästä.

Lapsi tulee ihmisoikeussopimusten edellyttämällä tavalla nähdä ensi sijassa perheensä ja sukunsa jäsenenä.

Lasten kohtelu

Lain mukaan kaikille lapsille tulee turvata tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet. Heillä tulee olla mahdollisuus saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaista valvontaa ja huolenpitoa. Heidän tulee saada kasvaa turvallisessa kasvuympäristössä ja saada ruumiillinen sekä henkinen koskemattomuus. Lasten kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen taustansa tulee huomioida.

Esitämme vakavan ja syvän huolen siitä, että sijoitettujen lasten kohdalla edellä mainitut lain velvoitteet eivät toteudu. Lastensuojelun rakenteissa on väkivaltaa, joka ulottuu niin avohuollon tukitoimiin kuin lasten sijais- huoltoonkin.

Haastattelututkimus

Suomen valtion on kannettava vastuu paisutetun lastensuojelujärjestelmän kadottamista lapsista.

Vaadimme kunnioittavasti, että kaikkien sijaishuoltoon siirrettyjen lasten tilanne selvitetään viipymättä valtion järjestämänä sijaishuollon nykytila- selvityksenä.

Selvitys tulee tehdä lasten ja läheisten haastattelututkimuksena riippumatto- man ulkopuolisen tahon toimesta. Haastattelut voi rajata ensivaiheessa esimerkiksi 2010-luvulla sijoitettuna olleisiin ja oleviin lapsiin ja nuoriin. Lapsen haastatteluun tulisi liittää vanhemman ja/tai läheisen haastattelu aina silloin, kun se on mahdollista. Vieraannutetut lapset eivät välttämättä kykene enää tuottamaan oikeaa tietoa tilanteestaan, vaan vieraannutettu lapsi saattaa puolustaa vieraannuttajaansa (ns. Tukholma-syndrooma).

Lasten palauttaminen koteihinsa ja läheistensä luokse tulee käynnistää pikaisesti, sillä perheiden jälleenyhdistäminen tulee tehdä aina, kun se on mahdollista. Selvityksen avulla saadaan toimivia malleja perheen jälleen- yhdistämiseen.

Vieraannutetut ja kadonneet lapset ovat ihmisoikeusloukkausten kohteena. Heidät on useimmiten äkillisesti ja yllättäen viety sijaishuoltoon ja siellä vieraannutettu. Henkisen väkivallan, vieraannuttamisen, kohteena ollut lapsi tulee myös näkemyksemme mukaan voida palauttaa läheisilleen, vapauttaa uhrin asemastaan ja palauttaa kiintymys biologiseen sukuunsa.

Haastattelututkimuksen avulla saamme ensiarvoisen tärkeää ja arvokasta tietoa lastensuojelun palvelujärjestelmästä kokonaisuutena. Vain haastatte- lemalla sijaishuollon kokeneita mahdollistuu lastensuojelupalveluiden vaikutta- vuuden arviointi ja koko lastensuojelujärjestelmän uudelleenarviointi.

Ennen kaikkea haastattelututkimus antaisi puheenvuoron palvelujärjestelmän asiakkaalle kuulemalla lapsen ja sosiaalipalveluja käyttävän asiakkaan oman äänen.

Lokakuu 2019

Lähteet

1. THL, Lastensuojelu 2018, tilastoraportti 23/2019.
2. Jorma Sipilä, Eva Österbacka, Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua? Perheitä ja lapsia tukevien palvelujen tuloksellisuus ja kustannusvaikuttavuus, Valtiovarainministeriön julkaisuja 11/2013.
3. Elina Pekkarinen, Lastensuojelun tieto ja tutkimus -Asiantuntijoiden näkökulma, Nuorisotutkimusverkoston verkkojulkaisu 51, 2011.
4. Jorma Sipilä, Eva Österbacka, Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua? Perheitä ja lapsia tukevien palvelujen tuloksellisuus ja kustannusvaikuttavuus, Valtiovarainministeriön julkaisuja 11/2013.
5. Heikki Hiilamo & Olli Kangas, Liiallista huolta vai todellista hätää? Kodin ulkopuolelle sijoittamisen kuntatason taustatekijät suomalaisissa kunnissa 1998-2008, Yhteiskuntapolitiikka 75 (2010):5.
6. Jorma Sipilä, Eva Österbacka, Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua? Perheitä ja lapsia tukevien palvelujen tuloksellisuus ja kustannusvaikuttavuus, Valtiovarainministeriön julkaisuja 11/2013.
7. Arnkil, Eriksson, Saikku, Huolen harmaa vyöhyke, Dialogi: 7:1998, Eriksson, Arnkill, Huoli puheeksi, 2007, Kari, Kuukankorpi, Maasalo, Huolen käsikirja, paikallinen varhaisen puuttumisen toimintamalli.
8. Opettaja -lehti nro 38 B, Varpu, lapselle tukea ajoissa, 23.9.2005.
9. Bouhlal, Heinonen, Sulaoja, Varpunen, varhaisen puuttumisen malli, 2006.
10.Vauva ei voi odottaa, Talentia 6/2008.
11. Paavilainen Eija, Flinck Aune, Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen ja siihen puuttuminen, Hoitotyön Tutkimussäätiö 5.3.2008.
12. Erityisopetus perusopetuksessa, Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukset

8/2013.
13. Esa Eriksson & Tom Arnkil, Huoli puheeksi, 2007.
14. Sosiaali- ja terveysalan tilastollinen vuosikirja 2015.
15 Jorma Sipilä, Eva Österbacka, Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua? Perheitä ja lapsia tukevien palvelujen tuloksellisuus ja kustannusvaikuttavuus, Valtiovarainministeriön julkaisuja 11/2013.
16. Leeni Ikonen, Salassa pidettävä -suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa, 2013. Suomen Oikeusapulakimiehet ry.:n lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle.
17. Jeja-Pekka Roos, Huolen vyöhykementelmän todelliset vaikutukset on arvioitava heti. Kommentti Tom Arnkilin ja Kai Alhasen analyysiin, Yhteiskuntapolitiikka 3/2009.
18. J P Roos, ”Saan olla subjektiivinen” -vai saanko? Keskustelua, Yhteiskuntapolitiikka 70 (2005):5.
19. Tom Arnkil & Kai Alhanen, ”Älkää ottako tätä karkkia pois” Käsitteitä yhteiskunnallisen kokeen tutkimiseksi, Yhteiskuntapolitiikka 74 (2009):3.
20. Tom Arnkil & Kai Alhanen, ”Älkää ottako tätä karkkia pois” Käsitteitä yhteiskunnallisen kokeen tutkimiseksi, Yhteiskuntapolitiikka 74 (2009):3.

21. Tom Arnkill & Esa Eriksson &Peppi Saikku, Huolen harmaa hyöhyke, Helsingin yliopisto, opiskelijakirjaston verkkojulkaisu 2003, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen lehti 7:1998.

22. EOA 29.6.2006, dnro 1646/5/06, lausunto lastensuojelulain kokonaisuudistustyöryhmän muistiosta.
23. Petri Jääskeläinen, Toteutuvatko perus- ja ihmisoikeudet Suomessa?, 10.12.2013.
24. Petri Jääskeläinen, Näkökohtia kansallisen ihmisoikeustoimintaohjelman valmisteluun, 12.10.2011.

25. Kai Alhanen, Vaarantunut suojeluvalta, tutkimus lastensuojelujärjestelmän uhkatekijöistä, THL raportti 24/2014.
25a. Hiitola, Heinonen, huostaanotto ja oikeudellinen päätöksenteko hallinto-oikeuksissa, hallinto-oikeuksien ratkaisut huostaanottoasioissa 2008, 2009.

26. Virve-Maria de Godzinsky,Huostaanottoasiat hallinto-oikeuksissa, 2012. 27. Virve-Maria de Godzinsky, Huostaanottoasiat hallinto-oikeuksissa, 2012.

30

28. Elina Pekkarinen, Lastensuojelun tieto ja tutkimus -asiantuntijoiden näkökulma, Nuorisotutkimusseura ry., Helsinki 2011.
29. Hiitola, Heinonen, huostaanotto ja oikeudellinen päätöksenteko hallinto-oikeuksissa, hallinto-oikeuksien ratkaisut huostaanottoasioissa 2008, 2009.

30. Oikeusturva-asiain neuvottelukunnan lausunto lastensuojelulain kokonaisuudistuksesta 7.4.2005.

31 Jorma Sipilä, Eva Österbacka, Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua? Perheitä ja lapsia tukevien palvelujen tuloksellisuus ja kustannusvaikuttavuus, Valtiovarainministeriön julkaisuja 11/2013.
32. Virve-Maria de Godzinsky, Lapsen etu ja osallisuus hallinto-oikeuksien päätöksissä, 2014. 33.Virve-Maria de Godzinsky, Lapsen etu ja osallisuus hallinto-oikeuksien päätöksissä, 2014.34. Elina Pekkarinen, Lastensuojelun tieto ja tutkimus -Asiantuntijoiden näkökulma, Nuorisotutkimusverkoston verkkojulkaisu 51, 2011.

35. Tarja Heino & Päivi Petrelius, Lastensuojelu.
35a. Synnytyksen jälkeinen masennus, THL; Psykiatrian el M. Huttunen. Lääkärikirja Duodecim. 30.11.2018, www.thl.fi.
35b. Timo Saloviita, Luokka haltuun, parhaat keinot toimivaan opetukseen, 2013.
36. Mikko Puumalainen, lausunto 15.10.2018.
37. Lastensuojelu, Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukset 6/2012.
38. Jorma Sipilä, Eva Österbacka, Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua? Perheitä ja lapsia tukevien palvelujen tuloksellisuus ja kustannusvaikuttavuus, Valtiovarainministeriön julkaisuja 11/2013.
39. Lastensuojelu, Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukset 6/2012.
40. Jorma Sipilä, Eva Österbacka, Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua? Perheitä ja lapsia tukevien palvelujen tuloksellisuus ja kustannusvaikuttavuus, Valtiovarainministeriön julkaisuja 11/2013.
41. www. ensijaturvakotienliitto.fi. / 2016.
42. Aila Puustinen-Korhonen & Tarja Pösö, Toteutuutko lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin?, Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2010:3.
43. Maria Syvälä, Hukassa huostassa -kertomuksia lastensuojelun runtelemista perheistä, 2013.
43a.https://www.is.fi/taloussanomat/yrittaja/art-2000001757336.html “Lapsibisnestä ei valvo kukaan”.
44. Pekka Lith, Lastensuojelualan markkinat: Raportti lastensuojelun asiakkaista, palveluntuottajista ja markkinoista tilastojen valossa, 2018.
45. Pekka Lith, Lastensuojelualan markkinat: Raportti lastensuojelun asiakkaista, palveluntuottajista ja markkinoista tilastojen valossa, 2018.
Petta Porko, Tarja Heino, Pia Eriksson, Selvitys yksityisistä lastensuojelun yksiköistä, THL työraportti 21/2018.
46. HE 237/2018.
46a. Tuija Eronen, viisi vuotta huostaanotosta, seurantatutkimus huostaanotettujen lasten institutionaalisista poluista, THL raportti 4/2013.
47. Riikka Ikonen, Johanna Hietamäki, Riitta Laakso, Tarja Heino, Johanna Seppänen, Nina Halme, Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi, kouluterveyskyselyn tuloksia, THL 21/2017. 48. Laura Kestilä, Reija Paananen, Antti Väisänen, Anu Muuri, Marko Merikukka, Tarja Heino, Mika Gissler. Kodin ulkopuolelle sijoittamisen riskitekijät. Rekisteripohjainen seurantatutkimus Suomessa vuonna 1987 syntyneistä, Yhteiskuntapolitiikka 77 (2012):1.
49. Hämäläinen & Kangas (toim.) Perhepiirissä, KELA, 2010, s. 282.
50. British Medical Journal 2001;323:207-208.
51. Harkko, Lehikoinen, Lehto, Ala-Kauhaluoma, Onko osa nuorista vaarassa syrjäytyä pysyvästi?, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia, 144, 2016.
52. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen, 15.10.2018.
53. Lastensuojelun sijaishuollon epäkohdat ja lasten kaltoinkohtelu 1937-1983, Sosiaali- jaterveysministeriön raportteja ja muistioita 2016:22, 2016.
54. https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2015082520237912 https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/sijaisaiti-pahoinpiteli-sijaislapsiaan-hovioikeus-ei- tuominnut-enaa-kunnianloukkauksesta/681667/
https://yle.fi/uutiset/3-8252691

31

55. Sami Isoniemi, Sijaishuoltopaikasta luvatta poistuminen ja sinne palaamatta jääminen poliisin lastensuojeluviranomaiselle antaman virka-avun näkökulmasta, 2019.
56. Lapsiin ja nuoriin kohdistuva ihmiskauppa Suomessa, Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä ja Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti, 2019.

57. Lapsiasiavaltuutetun tutkimusaloite sosiaali- ja terveysministeriölle 19.4.2016. 58. Valtiontalouden tarkastusvirasto, lastensuojelu 6/2012.
59. THL, Lastensuojelu 2018, tilastoraportti 23/2019.
60. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 15.11.2002 T 02/0449/4, Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu Dnro 2833/4/13.

61. Jorma Sipilä, Eva Österbacka, Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua? Perheitä ja lapsia tukevien palvelujen tuloksellisuus ja kustannusvaikuttavuus, Valtiovarainministeriön julkaisuja 11/2013.

62.Virve-Maria de Godzinsky, Lapsen etu ja osallisuus hallinto-oikeuksien päätöksissä, 2014.63-64. Valtiontalouden tarkastusvirasto, Tarkastuskertomus 6/2012, s. 72-73.

Lastensuojelu, Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukset 6/2012.
65 Jorma Sipilä, Eva Österbacka, Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua? Perheitä ja lapsia tukevien palvelujen tuloksellisuus ja kustannusvaikuttavuus, Valtiovarainministeriön julkaisuja 11/2013.
66. Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 4 §.67.https://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/10-muutosehdotusta-kohti- parempaa-perheidensuojelua
68. Riitta Jallinoja, Perheen vastaisku, Familistista käännettä jäljittämässä, 2006.
69. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006138107.html? share=8526c7b15462b32d9a1c929771cdc764

32