ISOVANHEMPIEN MIELENILMAUS EDUSKUNTATALOLLA 

HELSINGISSÄ 20.11.2019 KLO 14-16 

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi 14.11.2019 Suomea koskevan ratkaisunsa turvapaikanhakijan palauttamista Irakiin koskevassa asiassa. Suomen Maahanmuuttovirasto piti tappoyrityksiä tosiasioina. Maahanmuuttoviraston mielestä turvapaikanhakija ei kuitenkaan kyennyt osoittamaan taustansa, saamiensa uhkausten, ja tappoyritysten välistä yhteyttä. Suomen viranomaiset eivät tuomion mukaan arvioineet paluun aiheuttamaa riskiä riittävän perusteellisesti. Suomi rikkoi siten Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklaa kaksi ja kolme. Kakkosartiklan mukaan jokaisella on oikeus elää. Kolmosartikla kieltää kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun. 

EIT:n 14.11.2019 antama tuomio osoittaa vakavia ongelmia hallintotuomioistuinmenettelyssä. Hallinto-oikeudet käsittelevät myös lastensuojeluasiat. Hallinto-oikeudet hyväksyvät pääsääntöisesti sosiaalityöntekijöiden väittämät. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei toteudu hallinto-oikeusprosessissa. Jutun tosiseikkoja ei selvitetä eikä näyttöä arvioida. 

Huostaanotot tehdään Suomessa pääsääntöisesti koko lapsuuden mittaisiksi, vaikka lakiin on kirjattuna perheen jälleenyhdistämisen velvoite. Huomioiden Suomen valtion lastensuojeluasioissa saamat langettavat tuomiot Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta, on todennäköistä, että sijaishuollossa elää massoittain lapsia, jotka ovat tarkoituksellisen ja tavoitteellisen sijaishuoltoon kiinnittämisen kohteena. Vuonna 2018 ainoastaan 454 lapsen huostaanotto lopetettiin. 

Suomessa kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna 18 544 lasta vuonna 2018. Kiireellisiä sijoituksia tehdään joka toinen tunti. Lastensuojeluilmoitusten määrä on kaksinkertaistunut vuosikymmenessä, niitä tehdään noin 400 kappaletta päivässä. Nykyisten tietojen mukaan arviolta useampi kuin joka 20:s lapsi tulee sijoitetuksi (THL, Lastensuojelu 2018, 23/2019, Jorma Sipilä, Eva Österbacka, Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua? Perheitä ja lapsia tukevien palvelujen tuloksellisuus ja kustannusvaikuttavuus, Valtiovarainministeriön julkaisuja 11/2013). 

Ainoastaan 689 perhehoitoon sijoitettua lasta on sijoitettuna sukulais- tai läheisperheisiin. Sijaishuollossa elää lapsia, joiden yhteydenpidon vanhempiin, isovanhempiin ja muihin läheisiin on lastensuojeluviranomainen joko kokonaan katkaissut tai muutoin rajoittanut ankarasti yhteydenpitoa. 

Tutkimusten mukaan valtio ei tiedä, mitä sijaishuollossa oleville lapsille kuuluu. Lapset katoavat niin läheisiltään kuin viranomaisilta. 

Hallinto-oikeudet ovat mahdollistaneet miljardibisneksen 

Lastensuojelu on muuttunut 2000-luvulla kannattavaksi liiketoiminnaksi: yksityisten yritysten osuus lastensuojelulaitosten ylläpitäjinä on 90 %. Ylen selvityksen mukaan hoivabisneksestä tutut terveysjätit vuolevat miljoonia huostaanotetuilla lapsilla. Sijaishuollosta on tullut miljardibisnes (https://yle.fi/uutiset/3- 11016328). 

Kuntien laitos- ja perhehoidon kustannukset ovat lähes kolminkertaiset avohuollon palveluihin verrattuna. Suomen valtio panostaa siis perheen tukemisen sijaan sijaishuoltoon, vaikka Suomi on sitoutunut ihmisoikeussopimusten ja lainsäädännön kautta tukemaan perheitä. 

Suomen valtion määräaikaisraportti YK:n lapsen oikeuksien komitealle annettiin kaksi vuotta myöhässä. Valtio ei kerro raportissaan mitään lapsiperheille katastrofaaliseksi muuttuneesta tilanteesta. Sosiaalityöntekijät luovuttavat lapsen sijaishuoltoon joka toinen tunti. 

Suomi ei tiedä, mistä syystä 18 544 lasta on sijoitettu pois kodistaan 

Lastensuojelun ja huostaanottojen syistä ei ole valtakunnallista tietoa. Useimmiten huostaanotoissa on kyse lapsesta, joka tarvitsisi laadukkaita peruspalveluita kuten terveydenhuollon, varhaiskasvatuksen tai opetustoimen palveluja, tai kyse on väsyneestä lapsiperheestä, joka tarvitsisi käytännön kotiapua. 

Tutkimusten mukaan merkittävä osa lastensuojelun asiakkaana olevista ja sijoitetuista lapsista oli ennen sijoitusta jäänyt vaille jotakin tarvitsemaansa palvelua. Lastensuojelulla ja sijaishuollolla paikataan peruspalveluja ja huostaanotot kohdistuvat usein perheisiin, joissa on terveydenhuollon tarve (neurokirjon häiriöt, psyykkiset sairaudet, kehityshäiriöt, diabetes, syömishäiriöt, syöpä, väsymysoireyhtymä jne.) 

Lapsen ja nuoren käytökseen liittyvät huostaanoton perusteet syntyvät useimmiten peruskoulussa. Levoton oppimisympäristö synnyttää levottomuutta ja estää tai vaikeuttaa keskittymistä. Koulukiusaaminen saa joissain kouluissa jatkua ja kiusattuja lapsia siirretään ”oireiden” takia sijaishuoltoon. Eräät koulut käyttävät lastensuojeluilmoituksia työvälineenä siirtäen oppilaita lastensuojelun avulla sijaishuoltoon kieltäytyen järjestämästä lapselle tarvittavaa tukea. Peruskoulun kokoaikaisessa uudistamisessa ja levottomassa oppimisympäristössä näyttää vain osa lapsista selviävän. 

Tutkimusten mukaan vain pieni osa sijoitetuista selviytyy. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoonan. 

Lapsiin ja perheisiin kohdistuva väkivalta tulee lopettaa 

Sijoitetut lapset ovat yhteiskunnan vastuulla. Lastensuojelun rakenteissa on kuitenkin väkivaltaa, joka ulottuu niin avohuollon tukitoimiin kuin lasten sijaishuoltoonkin. 

Lastensuojelun sijaishuollon haastattelututkimuksessa on ilmennyt räikeää kaltoinkohtelua ja väärinkäytöksiä sijaishuollossa olleita lapsia kohtaan. Tutkimus koski aikaa 1937–1983. Vuonna 2016 Suomen hallitus pyysi anteeksi lastensuojelun sijaishuollossa kaltoinkohdelluilta. Tuolloin Suomen valtio antoi lupauksen – vaikenemisen aika päättyy. 

Hiljaisuus jatkuu lupauksista huolimatta. 

Valvontaviranomaisten ja eduskunnan oikeusasiamiehen tarkastuksissa on toistuvasti tullut esiin kaltoinkohtelua sijaishuollossa. Viime vuosina monia sijaisvanhempia ja lastensuojelulaitosten työntekijöitä on tuomittu lasten pa- hoinpitelystä tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Mikään taho ei ole toistaiseksi selvittänyt tarkasti, miten yleistä lasten kaltoinkohtelu on lastensuojelun sijaishuollossa tällä vuosituhannella. 

On ensiarvoisen tärkeää tietää kiireellisesti, mitä maamme sijaishuollossa tapahtuu ja mitä lapsillemme kuuluu. Esitämme vakavan huolemme siitä, ettei sijaishuollossa olevien lasten tilanteen selvittäminen ole kirjattuna hallitusohjelmaan. 

Vetoomuksemme 

Lastensuojelussa on aina ollut onnistumisia ja oikea-aikaisia interventioita. Jotta hyvä lastensuojelutyö voisi vahvistua entisestään, edellytämme tulevaisuuden lastensuojelun olevan järkiperäistä, tosiseikoille perustuvaa, perheitä kunnioittavaa ja lain mukaista lastensuojelutyötä. 

Vetoammekin maamme asioista päättäjiin ja pyydämme tarttumaan seuraaviin toimiin lastensuojelutyön kehittämiseksi: 

Lastensuojelun dokumentaation tulee olla huolellista ja objektiivista tosiseikkojen kirjausta. Päätöksenteko perus- ja ihmisoikeuksiin kajoavissa asioissa ei saa perustua epämääräisiin huolenaiheisiin, mahdollisiin uhkakuviin, tarkista- mattomiin oletuksiin ja muihin tulkinnanvaraisiin tuntemuksiin. 

Lastensuojeluasioita käsittelevän tuomioistuimen tulee oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteiden mukaan kyetä suojelemaan lasta myös viranomaisten perusteettomalta puuttumiselta. 

Olemme nähneet, että lastensuojelujärjestelmän paisuttaminen aikaansaa lisää huostaanottoja ja lapsiperheiden pahoinvointia. Lastensuojelun avohuollon palvelut tuottavat lisää huostaanottoja. Siksi edellytämme, että lasten aktiivinen seulonta ja luovutus liikeyrittäjille lopetetaan, ja että sijaishuollon palveluntuottajille suunnattu taloudellinen tuki ohjataan lapsiperheitä tukeviin peruspalveluihin. 

Edellytämme, että jokaisen sijoitetun lapsen kohdalla tehdään läheiskartoitus. Lasten turvana tulee nähdä läheiset, eikä heitä tule keinotekoisin ja jopa totuudenvastaisin perustein poistaa lasten elämästä. Lapsi tulee ihmisoikeussopimusten edellyttämällä tavalla nähdä ensi sijassa perheensä ja sukunsa jäsenenä. 

Lain mukaan kaikille lapsille tulee turvata tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet. Heidän tulee saada kasvaa turvallisessa kasvuympäristössä ja saada ruumiillinen sekä henkinen koskemattomuus. Lasten kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta tulee huomioida. Esitämme vakavan ja syvän huolen siitä, että sijoitettujen lasten kohdalla edellä mainitut lain velvoitteet eivät toteudu. Sijoitettujen lasten eristämiset, rankaisukasvatus ja epäkunnioittava kohtelu tulee lopettaa. 

Suomen valtion on kannettava vastuu paisutetun lastensuojelujärjestelmän kadottamista lapsista. Vaadimme kunnioittavasti, että kaikkien sijaishuoltoon siirrettyjen lasten tilanne selvitetään viipymättä valtion järjestämänä sijaishuollon nykytilaselvityksenä. Selvitys tulee tehdä lasten ja läheisten haastattelututkimuksena riippumattoman ulkopuolisen tahon toimesta. Lapsen haastatteluun tulisi liittää vanhemman ja/tai läheisen haastattelu aina silloin, kun se on mahdollista. Haastattelututkimuksen avulla saamme ensiarvoisen tärkeää ja arvo- kasta tietoa lastensuojelun palvelujärjestelmästä kokonaisuutena. Vain haas- tattelemalla sijaishuollon kokeneita mahdollistuu lastensuojelupalveluiden vai- kuttavuuden arviointi ja koko lastensuojelujärjestelmän uudelleenarviointi. 

Kadotetut lapset moniammatillinen työryhmä 

Lisätietoja: 

Kadotetut lapset on eri alojen asiantuntijoiden ryhmä, jolla on kokemusta joko työn kautta tai omakohtaisesti lastensuojelun toiminnasta ja perheeltään ja suvultaan kadonneista lapsista. Aktiiviset isoäidit kokosivat ryhmän kesällä 2019 kohdattuaan liian monta kadotettua lasta. 

Varatuomari Leeni Ikonen, leeni.ikonen@knuutilaki.net, 0400 839093, tietokirjailija- toimittaja Maria Asunta (Syvälä) 044 2855755 ja THM, valtiotieteiden lisensiaatti Kirsti Merilähde 044 5020519 ja lähihoitaja Maria Kiviaho puhelin 040 7757344, info@kadotetutlapset.fi.