HOITOKÄYTÄNNÖT HUOSTAANOTTOVIRASTOJEN TYÖKALUINA
Tampereen lastenpsykiatrian edustajat korostavat ennalta ehkäisevien palvelujen tärkeyttä ja ensisijaisuutta lasten asioissa (HS 25.5.). Kirjoittajien mukaan erityisesti lastensuojelun asiakkaina oleviin lapsiin pitäisi panostaa. Kannanotto on tullut yllättävältä taholta. Valtiontalouden tarkastusviraston lastensuojelun tarkastuskertomuksessa todettiin jo vuonna 2012, että erikoissairaanhoito tekee lastensuojelulle sijoitustilauksia ja sysää lapsia lastensuojeluun (raportti 6/2012 sivu 63 ”Erikoissairaanhoito tekee sijoitustilauksia”).
Useissa selvityksissä on ilmennyt, että lasten ja nuorisopsykiatrit eivät suostu antamaan lastensuojelun asiakkaana oleville lapsille terveydenhuollon palveluja, vaan tilaavat huostaanoton. Kuntaliiton lastensuojelukyselyssä sosiaalityöntekijät kertovat, kuinka painostus erikoissairaanhoidosta lastensuojeluun on valtavaa ja kuinka hoitoa ei suostuta antamaan. Lapsipotilasta kohdellaan syrjivästi lastensuojeluasiakkuutensa takia. Lasten ja nuorisopsykiatrien työtapa vaarantaa potilasturvallisuuden, kun käypähoito suosituksia ei noudateta. Vuosikymmeniä jatkunut, mielivaltainen käytäntö on nimetty sosiaali- ja terveysministeriössä ”hoitokäytännöksi”, vaikka kyse on yksittäisen lapsen terveydentilan vaarantamisesta.
Vaikka sairautta ei lain mukaan voi pitää huostaanoton perusteena, ”hoitokäytännön” salliminen on johtanut siihen, että neuropsykiatrisista häiriöistä ja erilaisista kehitysviiveistä kärsivät lapset ajautuvat sijaishuoltoon. Tämä lastensuojelun asiakkaana olevia lapsia koskeva vääristymä on ollut vallalla vuosikymmenten ajan. Työtapa on siirtänyt tuhansia neuropsykiatrisista häiriöistä kärsiviä lapsia ja terveydenhoitoa tarvitsevia lapsia sijaishuoltoon. Työtapa on yhteiskunnalle kestämättömän kallis aiheuttaen vuosikymmenten kustannukset. Huostaanotto syrjäyttää lapsia ja traumatisoi lapsen lisäksi koko perhekunnan. Sijaishuollon nykytilaselvityksellä voidaan saada selville, mikä järjestelmässä mättää (kadotetutlapset.fi).
On erinomaista, että TAYS:n edustajat ovat nostaneet tämän koko Suomea vaivaavan terveyspalvelujen saatavuusongelman julkiseen keskusteluun. Lähtisikö muutos liikkeelle Tampereelta?